Green Perry's Nadador Nordica

"Lilli"

 

 

kuva: T. Ruohonen

 

rotu: espanjanvesikoira

sukupuoli: narttu

väri: beige

paino: n. 15 kg

säkä: n. 42 cm

 

syntymäaika: 20.11.2006

emä: Green Perry's Ciruela "Viivi"

isä: Boisterous Saffron Swing "Safa"

 

Tuloksia ja saavutuksia:

näyttelyistä: VASERT x2, PN2, PN4

 

30.08.2009 syntynyt Nadador B-pentue, isänä Falko "Snigel"

15.01.2011 syntynyt Nadador E-pentue, isänä Boisterous Armada Azul "Amigo" 

 

lonkat: A/A

kyynärät: 0/0

selkä: ei muutoksia / ok

(kuvanneen eläinlääkärin mielestä koirien selkien kuvauttaminen on turhaa,

mutta emäntä harrastaa paremmilla mielin lajeja joissa selkä joutuu rasitukselle)

 

silmät: 

terveet (tutkittu 12.06.2008 & 26.10.2010)

PRA: A normaali, terve (laskennallinen tulos)

 

kilpirauhastestit:

TGAA negatiivinen (12.06.2008 & 26.10.2010)

T4, TSH ja T4/TSH arvot viitealueen sisällä (28.11.2008 & 26.10.2010)

 

harrastukset:

Harrastamme vähemmän aktiivisesti pk-jälkeä ja tokoa.

Olemme kokeilleet myös agilityä, hakua, esine-etsintää, verijälkeä, koiratanssia, rally-tokoa ja paimennusta.

Emännällä ei ole kilpailuviettiä, joten harrastuksissa on ollut pääasiana koiran aktivointi.

 

Pentuna Lilli oli erittäin vilkas ja innostui kaikesta tekemisestä. Lilli myös haki toimintaa niin hyvässä kuin pahassa. Eniten aikaa käytettiin rauhoittumisen harjoitteluun. Kokematon emäntä ja huono pentukurssi aiheuttivat sen, että emännän ja koiran välinen luottamussuhde oli pentuna olematon. Vaikka vanhemmiten yhteinen sävel on alkanut löytyä, on alun epäluottamuksesta jäänyt varmasti jotain pysyviäkin vaikutuksia, sillä espanjanveskoirilla on taipumus oppia tietynlainen toimintatapa tiettyihin tilanteisiin nopeasti - joskus kerrasta. Pentukurssilla vilkas koira piti painaa pannasta hirttäen maahan rauhoittumaan, sille karjuttiin ja heitettiin vettä naamalle ja Lilli vaan haukkui - koska tietämätön emäntä vahvisti toiminnallaan tätä käytöstä. Monta vuotta painittiinkin pentukurssilta hankitun ongelman kanssa, eli Lillin mielestä koirakentillä kuuluu haukkua muille koirille. Neljän vuoden työn jälkeen muiden koirien haukkuminen saattaa vieläkin käynnistyä, etenkin tokoharjoituksissa. Emäntä on vasta nyt alkanut oppia, että koiralle on reilua, kun se tietää koko ajan mitä tehdään - joko treenataan intensiivisesti tai sitten koira laitetaan sivuun käskyn alle (esim. odota). Epämääräinen hengailu niin ettei oikein tiedä mitä tekisi ei sovi Lillille. Emäntä on oppinut huomaamaan, että vaikka treenailee vain huvikseen eikä kisailumielessä, olisi silti koiralle reilua treenata täysillä ja tosissaan. Oppia ikä kaikki. Lilli on ollut erittäin opettavainen kokeilukappale, ja kaikista tehdyistä virheistä huolimatta Lillin on iloinen, oppivainen - ja nyt aikuisena myös rauhallinen koira. Pohjimmiltaan Lilli on kiltti ja miellyttämisen haluinen, mutta testaa kyllä mitä tempauksia hihnan toinen pää antaa sen tehdä. Jos kaikki annetaan periksi, määrää Lilli lenkillä suunnan ja haukkuu vastaantulevat koirat pystyyn. Oikeissa käsissä Lilli on unelmakoira, jolla riittää virtaa ja intoa monenlaiseen puuhailuun. 

 

Lillin parhaita puolia ovat terveys ja kestävyys, sekä kujeileva luonne. Muina miehinä lenkillä nätisti kulkenut koira voi yhtäkkiä napata hanskan emännän kädestä ja yrittää haudata sitä äkkiä lumihankeen ennen kuin emäntä ehtii reagoimaan - ja käskystä hanska tuodaan tietenkin kiltisti emännälle. Lillin kohdalla en tule koskaan sanomaan, että olen nähnyt kaiken, sillä se keksii aina uusia kujeita ja tempauksia. Kerran talvella se seurasi ikkunasta, kun lapset laskivat pulkalla mäkeä. Iltalenkillä se kiskoi väkisin mäen päälle ja yritti laskea mäkeä, mutta kynnet pysäyttivät vauhdin... niinpä seuraavana päivänä asiaa mietittyään se laski koko mäen alas - selällään. 

Pk-jäljellä Lilli tekee tarkkaa ja itsenäistä työtä ja etsii jäljen uudelleen sen kadotettuaan. Lilli jäljestää myös kalliolla sekä ojien ja polkujen yli. Agilitystä Lilli tykkää, vaikka se on (taas ensimmäisellä huonolla kurssilla) kiskottu A-esteelle väkisin pannasta, ja liukkaalta puomilta Lillin takajalka lipsahti pahasti. A ja puomi ovat silti Lillin lempiesteitä, sillä Lilli tykkää kiipeillä, myös huvikseen. Agilityssä harjoitusta kaipasi irtoaminen emännän luota. Paimennukseen Lilli osoittaa taipumuksia jonkin verran, mutta huippupaimenta siitä ei tule. Silti Lilli näyttää periyttävän vahvasti paimennustaipumusta. Kaikenlainen temppuilu on Lillin mieleen ja välillä emäntä innostuu naksuttelemaan esilaisia temppuja. Lillissä hyvää on se, että se ehdottelee ja tarjoaa itse juttuja, eikä luovuta. Lilli on monipuolinen koira, jonka kanssa on tullut harrastettua ja kokeiltua monenlaista - tosin vähemmän vakavasti. Hankalimmat puolet Lillissä ovat olleet se, että teini-iässä ruoka maistui huonosti (oli silloin vaikeasti palkattava treeneissä) ja ilmoittava vahtihaukku, joka on kerrostalo-olosuhteissa treenattu niin, että kerta ilmoitus emännälle riittää. Muuten Lilli on hiljainen otus, joka ei käskytä eikä piippaa, vaan osaa tehdä töitä hiljaa - sitä piirrettä arvostan suuresti. Pentuna Lilli ei hajottanut mitään, ja yksin ollessaan se nukkuu. Lilli tykkää lapsista, erityisesti vauvoista. Eräs vauva käytti Lilliä lyömäsoittimena, ennen kuin emäntä ehti väliin, ja Lilli vaan pusutteli vauvaa vaikka helistin hakkasi päähän. Muutenkin vauvoille jaetaan ohimennen suukkoja ja huutavia vauvoja pitäisi päästä aina auttamaan = pussailemaan. Pentunsa Lilli hoitaa myös huolella ja rakkaudella ollen esimerkillinen emo, joka jaksaa leikkiä pentujensa kanssa vielä naskalihammasaikaankin. Tähän mennessä Lillin suurin saavutus onkin kaksi ihanaa pentuetta Nadador-kenneliin, joista jälkimmäisestä meille tuli kotiin Rommi. Koira-allergiselle emännälle Lilli on aina se useiden vuosien haaveilun täyttymys ja ensimmäinen oma koira, ikuinen ykkönen. Lilli on toisinaan hillityn rauhallinen tallustelija, toisinaan riiviömäinen hulluttelija. Monta koiraa samassa paketissa.

 

Lillin mietelause:

"Aliquando et insanire jucundum est."

"Toisinaan on suloista hullutella."

"Sometimes it's fun to be crazy."