Olinpa niin kaukaa viisas, että kuluneelle vuodelle ei ollut mitään erityisiä tavoitteita. Tapamme mukaan harrastelimme monenlaista omaksi huviksi ja suurimmalla syyllä siksi, kun koira tykkää niin kovasti. Jos Lilli ei olisi niin innoissaan kun on, esim. tokoilusta, en jaksaisi varmaan mitään harrastaakaan. Perässävedettävä koira ei innostaisi. On niin mukavaa kuulla, että jotkut liikkeet näyttävät hiotuilta, vaikka räpelletään ihan alkeissa. Lillissä on sellaista luontaista näyttävyyttä ja intoa, ja siitä näkee milloin se syttyy tekemiseen. Silloin vedetään suoritukset ainakin 110% ja tälle emännälle riittäisi vähemmänkin yritteliäs koira. Toisaalta - se on Lilli joka vie meitä harrastuksissa eteenpäin ja emäntä koettaa räpeltää perässä. Liian helppoa treeniä ja liian helposti palkkaa. Se on emännän suurin virhe yleensä.

Pakko heittää välikommenttina esimerkkejä, mitä olemme puuhailleet nyt treenitauon aikana (vaikka häveten tuntuu siltä, että koko vuosi on ollut melkein pelkkää treenitaukoa, mutta siitä myöhemmin lisää). Kun pitäisi kasvattaa kestoa ja häiriökestävyyttä esim. paikallamakuuseen, olemme sen sijaan opetelleet hienon liikkeen (=tempun) jonka nimi on "molemmat". Siinä Lilli antaa yhden tassun sijaan molemmat tassut syliini ja pyllyn pitää pysyä maassa. Ei niin helppo juttu kuin aluksi luulisi, sillä Lilli nousi ensin aina takatassujen varaan "seisomaan". Olemme tehneet vähän koiratanssiliikkeitä, kun niitä on niin paljon hauskempaa treenata. Liike nimeltä "kasi" oli unohtunut jo kokonaan treeniohjelmistosta ja sitä olemme veivanneet jonkin verran (sujuu ilman apuja). Siinä emäntä seisoo haara-asennossa ja Lilli kiertää kahdeksikkoa jalkojen ympäri/välistä. Huomaa kyllä, että takana ovat joulukiireet töissä ja Lillillä on ollut hieman tylsää... Nimittäin kun tehdään tokoliikkeitä tai temppuilua, jonka Lilli laskee ehkä samaksi puuhaksi, syttyy se ihan tuhannesti ja tekee hommia hullunkiilto silmissä ja juosten. Eilen oli pyykkipäivä ja olen koettanut opettaa Lilliä keräämään likaisia sukkia, kun se on niin inhottavaa puuhaa ja varsinkin isännän sukkia kun näyttää löytyvän viidestä huoneesta, vaikka meillä on vain 3h+k. Lilli tuli ihan hulluksi sukkia kerätessään ja juoksi ympäriinsä ja emäntä nauroi ihan kippurassa... Toinen etsii sukkia hullunkiilto silmissä niin kuin sillä asialla olisi ollut yhtäkkiä ihan tulenpalava kiire... Mutta tehtävä kuin tehtävä, silloin sytytään toimintaan ja tehdään hommia täysillä. Olen opettanut Lilliä kantamaan sukkia keittiöön pyyhkeen päälle (keittiöstä pääsee kylppäriin). Tavoitteena on joskus siirtää pyyhe esim. pesuvatiin ja häivyttää se, jolloin Lillis heittelisi likaiset sukat suoraan siihen pesuvatiin. Jos Lillin etsiessä pallo tulee vastaan, niin sen ottaa suuhun, mutta heittää miettivä ilme naamallaan pallon itse pois - ei se ollutkaan tämä juttu mitä nyt pyydettiin. Olen aika paljon antanut apuja vielä sukkien kanssa. Ekat etsitään yhdessä ja ohjailen vihjesanoin ja käsiavuin, mistä seuraava sukka saattaisi löytyä. Noh, ainakin pyykkipäivänä on hieman hauskempaa kaikilla, kun juostaan hulluna sukkia etsien. (Niin ja ihmisten opettamisesta kantamaan sukkansa suoraan sinne pyykkikoriin on luovuttu ajat sitten.) Tässä yhtenä päivänä (tänään) käytiin lenkkeilemässä eräässä paikassa, jossa on pitkä puinen silta ja sen päässä aidattu puinen tähystelyalue, jonka molemmilla laidolla on on penkit. Lilli on ihan super intona leikistä, jossa kutsuin sen sivulle perusasentoon, ja annoin joko käskyn "oikea-kiipee" tai "vasen-kiipee". Vahvistimme siis samalla käskyjä "oikea" ja "vasen". Olin lähettäessä vielä sillalla, josta Lilli ampaisi pienen pätkän kohti tähystelyaluetta ja kiipesi sen jälkeen joko sille oikean puolimmaiselle penkille tai sille vasemman puoleiselle ja jäi odottamaan. Ensin istui aina, mutta kun ehdin sanoa käskyn "SEIS" (=seiso käskyn vahvempi ja tehokkaampi muoto), niin sen jälkeen tarjosi itse seisomaan jäämistä. Välillä pyysin maahan ja odottamaan palkka nenän edessä. Mitään lelua ei taas sattunut lenkille mukaan, mutta uhrasin toisen hanskan heiteltäväksi. Sen kanssa tehtiin noutoa ja välillä pyysin etsimään hanskan, jos oli puuhailtu välillä muuta ja se oli unohtunut jonnekin. Lilli kaipaa töitä ja TOKOLIIKKEITÄ! Kuka potkis emäntää harrastamaan... Lumessa tai loskassa ei vaan viitsisi treenata, kun emäntää ällöttää pistää toinen istumaan tai makamaan pitkiä aikoja pakkasessa... Ruuan kanssa on treenattu vähän paikalla makuuta kotona, mutta tosi lyhyellä ajalla. Lisää treeniä tarvitaan, neidolla kyllä intoa ja puhtia riittäisi!

Taidan jättää tulevan vuoden hahmottelut vielä myöhemmälle ajalle. Joitain tavoitteita olen pyöritellyt mielessä. Joskus päähän pälkähtää ajatus, että pitäisi valita vain muutama laji ja treenata niitä tavoitteellisemmin. Me kun räpelletään vähän kaikkea huvin ja urheilun vuoksi. Agilityn olin ajatellut jättää kokonaan pois, mutta ehkä meitä vielä nähdään kolmannenkin kerran (vai onko se jo neljäs) jomman kumman paikallisen seuran pääsykokeissa. Lilli tykkää vaan niin kovasti mennä esteitä ja niistä saa mukavasti aivojumppaa, joten ehkä säilytämme sen agilityn sellaisena vähemmän vakavana räpeltämisenä - ihan vaan huvin vuoksi. Neidon rakenne ja emännän liikunnalliset kyvyt eivät varmaan kanna minnekään huipulle asti siinä lajissa muutenkaan. Vauhtia varmasti riittäisi ja neitoa olisi helppo ohjata pienilläkin eleillä, jos emäntä vaan osaisi.

 

Toko

Kyllä emäntää ehkä vähän hävettää, kun kurkkaa Lillin lapsosen blogiin, ja siellä treenataan jo metalliesineen noutoa ja paikallamakuuta niin että ohjaaja menee piiloon... Vaikka samalla tunnemme tietysti suurta ylpeyttä jälkikasvun oppimistahdista. Emännälle iskee taas takaraivoon se tuttu ajatus, että mitä kaikkea tämä koira (Lilli-jääkarhu) voisikaan olla, jos emäntä vaan osaisi opettaa, olisi järjestelmällisempi... tai jos Lilli olisi toisissa, osaavammissa käsissä. Toisaalta itselleen pitää olla armollinen. Meillä pääasiana on ollut tähän asti hauskanpito, ja voin väittää, että Lillillä on ollut vuodessa niin paljon hubaa ja elämäniloa, että harva koira kerää sellaista määrää koko elinikänään. Lilli elää täysillä ja nauttii elämästä, ja tuo paljon iloa ja valoa myös emännän ja isännän elämään. Mitä ovat jotkut tokotavoitteet sen rinnalla? En ole hankkinut koiraa harrastuksia varten, vaan ensisijaisesti lenkkikaveriksi ja täyttämään koiran kokoista aukkoa elämässä. Ja voin sanoa, että Lillistä on täyttämään vaikka kymmenen koiran kokoinen aukko, niin paljon ja monipuolisesti sen kanssa voi harrastaa ja touhuta.

Vakavasti tokosta puhuen, alku Lillin kanssa koirakentillä ei ollut auvoinen, vaan huonolla pentukurssilla aikonaan Lilli oppi, että kentällä kuuluu haukkua muita koiria. Olemme kiertäneet tokon peruskursseja monen monta sisällön jo osaten, ihan vaan harjoittelemassa sitä kentällä oloa muiden koirien seurassa. Tässä ollaankin menty paljon eteenpäin. Emäntä on ottanut todella tiukan asenteen kentällä haukkumisen suhteen. Kun haukku alkaa, alkaa emäntä kävellä pois kentältä. Jos haukutaan, ei myöskään treenata. Lillille tämä on hyvä rangaistus, koska se tykkää tokotempuista tooooodella paljon. Vaikka joskus harrastaisimme agilityäkin enemmissä määrin, haukkumista en Lilliltä aio sallia. Varsinkaan minua ei haukuta, mutta ei myöskään muita koiria. Emäntä pistää pillit pussiin samantien. Tehokasta. Suurin saavutuksemme on odottelu kentällä muita koiria katsellen ilman haukkumista. Silloin sydämenkuvat vaan vilkkuu emännällä silmissä, sillä Lilli tekee silloin koko ajan töitä sen asian eteen. Niin paljon se yrittää, emännän mieliksi. Tässä asiassa olemme menneet persus edellä puuhun, ja olemme ainakin jo hyvässä puolessavälissä siellä puussa.

Varsinaiset tokotavoitteet on/oli siis oikeastaan heivattu pitkiksi ajoiksi sivuun ja ne ovat olleet kentällä ollessa aivan sivuseikka. Toki niissä on menty harppauksin eteenpäin, mutta kuitenkin tokossa on mooonta hiottavaa asiaa vielä ennen kisaamista. Tarvitsisin ehkä jonkun ulkopuolisen ja rehellisen kertomaan, missä kaikkialla mättää. Yksi mättöasia on se, että emäntä on namukone. Herkkuja vaan satelee, vaikka palkkausväliä olisi pitänyt pidentää ajat sitten. Mulle on joskus sanottu, että Lilli palkkautuu vahvasti jo pelkästä tekemisestä. Ei pitäisi olla vaikea homma päästä palkkanameista eroon, mutta kun tavat pinttyy niin... Parasta olisi päästä treenaamaan suurelle kentälle muutaman koiran kanssa, niin että Lilli on vapaana ja treeni on vaihtelevaa. Myös "tuomaria" leikkiviä henkilöitä pitäisi saada paljon lisää, ja kokeilla joskus luoksepäästävyyttä ihan vieraan tyypin kanssa. Kaverit tai se tutun kentän tuttu kouluttaja ei ihan aja asiaa tässä harjoittelussa. Paraisilla kisaaminen, johon Sanna meidät haastoi, kyllä kiinnostaisi, sillä siellä meillä olisi kotikenttäetu (=tuttu kenttä). En lupaa mitään.

 

Jälki

Tässä kohtaa taas hävettää. Jälkitreenit ovat olleet aika jäässä koko vuoden. Tekosyynä työkiireet ja Lillin pennutus. Muutamia ihmisjälkiä vedettiin omatoimisesti. Keväällä on tarkoitus tosissaan tsempata ja aloittaa treenit oikeilla kepeillä. Neuvoja tarvittaisiin. Ehkä koetan ottaa yhteyttä sen treeniryhmän vetäjään, jossa treenasimme -08 kesällä viimeksi. Tähän harrastukseen pitää kuitenkin sitoutua, ja jos olemme ryhmässä mukana, silloin olemme todella mukana, ja se tarkoittaa, että treeneissä ollaan melkein joka lauantai klo 10. Emännälle tavallaan kunniakysymys. Jos oma treeniryhmä lähtee metsään kaatosateessa, silloin siellä ollaan mukana. Lilli äänestää näiden treenien puolesta.

Tänä vuonna kokeilimme ensimmäistä kertaa verijälkeä - KIITOS SANNA! - ja Lilli tykkäsi (ei mikään yllätys) siitäkin. Meille on vinkattu, että verijäljellä on paljon helpompi edetä kisaamaan kuin ihmisjäljellä, joten houkuttelee kyllä. Ihmisjäljellä pitäisi tehdä kovasti töitä ensin BH-kokeeseen harjoittelun ja sen läpäisyn eteen ja sitten tottiksessa. Verijäljellä ei näitä vaadita. Olemme varmaan innokkaana mukana aina, kun treenejä tarjoutuu, jälki kuin jälki.

Omat ihmisjälkitreenit aloitamme VARMASTI heti kun lumet taas keväällä sulaa. Lillille voi tehdä jo haastavia jälkiä vaihtelevaan maastoon, polkujen ylityksiä, teräviä kulmia jne. jne. Ja intoa on tuhannesti. Tämä on edelleen se Lillin oma ykköslaji.

 

Muut harrastukset

Tokoa aiomme harrastaa Par-Hau:lla, L-SSK:lla sekä vesikoirien omissa treeneissä. Koiratanssi on meille sopivaa "pelleilyä" ja siitä käymme mielellämme uuden kurssin, jos jatkokurssia vielä Varsinaisille Vauhtitassuille ilmaantuu. Muuten keksimme ja treenaamme liikkeitä itse. Hakutreeneihin riennämme mielellämme mukaan, kun joku vaan kutsuu. Tosissaan, vakavasti taikka ykköslajina emme hakua kuitenkaan harrasta. Koirakylpylään Lillin olisi tarkoitus päästä kevään aikana pulahtamaan. Paimennusta joskus kokeilimme, eikä siitäkään taida Lillin ykköslajiksi olla, mutta aivojumppana lähdemme kyllä mielellämme mukaan, jos kavereita kesällä lähtee paimennuspuuhiin. Näyttelyissä seisomisesta Lilli ei kauheasti välitä, vaan on enemmän vauhdikkaiden lajien fani. Emäntää on kuitenkin näyttelykärpänen puraissut sen verran, että ehkä meitä satunnaisesti näkee kehissä pyörähtelemässä, ilman sen suurempia tavoitteita. Näyttelyistä Lillisellä on tähän mennessä parhaana tuloksena pari vara-sertiä. Verijälkikärpäsen puraisua innolla odotamme. Ihmisjälkeä on tavoitteena päästä treenaamaan taas TKK:lle ja TKK:n jälkileirille tahdomme mukaan. Agilityä, jota emme harrasta, aiomme harrastaa kuitenkin osallistumalla agilityleirille tammikuussa. Aikamoinen sekametelisoppa tulossa taas ensivuodestakin. Olkoon pääasiana taas yhdessä tekeminen, hauskuus sekä emännän ja koiruuden välisten kemioiden vahvistaminen entisestään harrastamalla yhdessä. Lilli osaa arvostaa sitä, että sille keksii tekemistä ja raahaa eri paikkoihin. Kotona pötköttelee niiden ansiosta tyytyväinen lötkö-pötkö, joka jakelee suukkoja ympäriinsä korvat kippuralla. Se on maailman paras palkka.

 

Mainittakoon lopuksi vielä Lillin vuoden 2009 saavutus numero 1: 

Liitulakut eli Nadador B -pentue