ParHaun treeniä Paraisilla, ilman mörköjä tällä kertaa, kun ei ollut pimeää. Kyllä neidolla nyt valitettavasti(?) on pimeämörköjä iltaisin. Päivätreenit kunniaan! Viime kerran novascotiannoutaja oli nyt ihan ok. Vähän vaikea oli tosin olla täysin seuraamatta nn-koirakon puuhia, koska niillä on käytössä noutajapilli, jonka kimeästä äänestä Lilli todella herkästi vilkaisi vihellyksen suuntaan. Ilmeisesti Lilli reagoi herkästi ääniin. Itse en närkästynyt tästä, vaan otin hyvän treenin kannalta. Kyllähän kentällä voi kuulua kaikenlaista ääntä. Moni on miettinyt, voiko treenikentällä naksutella, ja voisin väittää, että yksi noutajapilli vie enemmän Lillin huomiota kuin naksut jokaisen kentällä treenaavan kädessä. Kohteliaisuuskysymyksiä. Lillis sai kyllä tänäänkin täydet rähjät päälle, nimittäin novascotiannoutajan karatessa luoksetulossa viilettämään pitkin kenttää pitkäksi ajaksi. Juoksi useasti meidän ohi, mutta ei onneksi ihan hipoen. Koetin nyt skarpata ja itsekin aktiivisesti hätistää koiraa kaemmas. Lilli ei jättäydy kuitenkaan silti taakseni, vaan haluaa hoitaa itse karkotushommat. Kun koira saatiin kiinni, oli Lilli vielä kierroksilla ja haukkui, mutta kutsuin iloisena luokse, höpöttelin rauhoittavasti ja käänsin pois koirakosta. Lilli rauhoittui silmissä. Sillä on todella ilmiömäinen kyky nollata tilanne nykyään. Ei jää tällaisestakaan kierroksille, vaan heti perään vedettiin seuraamista kontaktilla.

Luoksetulo

Meidän vuoro luoksetuloharjoitukseen oli seuraavana - häiriökoirakoiden muodostaman kujan läpi - joista yksi on siis tämä novascotiannoutaja. Lillillä on kuitenkin työmoodi - silloin kun se suorittaa jotain käskyä, se voi muitta mutkitta juosta tällaisen koiran nenän alta sen kummemmin asiaa miettimättä, luulen. Tyylipuhdas suoritus. Lilli on niin suloinen, kun se tapittaa asennossa korvat hassusti vinossa käskyä odottaen. Käskyn saatuaan viilettää tuhatta ja sataa emännän luo - kuitenkin iloisena. Ohjaajakin tuli erikseen kertomaan, että Lilli ei mitenkään paineistu tällaisessa tilanteessa, ja otettiin vielä uudelleen niin, että koirakot leikkivät sivulla samalla kun Lilli suoritti luoksetulon kujan läpi. Helppo juttu. Lilli oli jotenkin tosi rento tänään, sillä se nauttii ihan suunnattomasti näistä liikkeistä, joissa juostaan täysillä.

Luoksetulon pysäytys

Ohjaaja kysyi, onko joku harjoitellut tätä ja myönsin, että olemme harjoitelleet. Meidän käskettiin näyttää, miten harjoitus tapahtuu. Iiiks! Lilli perusasentoon sivulle, käsky "Odo!", emäntä kävelee kentän toiselle laidalle, huutaa "Tule!", ja koiran ollessa kentän keskellä huutaa "Seis!" ja heittää tennarin. Oikeastaan tennari pitäisi heittää ennen käskyä, mutta meillä käsky toimii jo pysäyttävänä. Ja huusin oikeastaan sen seis-käskyn heti, kun näin, että Lilli alkaa hannaamaan. Se on tämän liikkeen ongelma. Jo toisella kerralla alkoi jarruttelemaan, kun harjoiteltiin heti perään itseksemme samaa. ONNEKSI olen ottanut pysähtyvään luoksetuloon eri käskyn kuin varsinaiseen luoksetuloon, niin se ei mene pilalle. Varsinainen luoksetulokäsky on "Tänne!" ja sen, jossa tulee pysäytys, käsky on "Tule!". Kolmannella kerralla Lilli hannasi jo niin pahasti, että jäi istumaan "Tule!"-käskyn saatuaan, ja liikkui toooodella tahmeasti siitä huolimatta, että lähdin juoksemaan saadakseni koiraan vauhtia. Jos lopetin juoksemisen, koirakin pysähtyi. Hyvin vauhdikasta juoksua, niin että koiraan saa edes vähän vauhtia, "Seis!", tennari, uusi kutsu ja kehut kuitenkin. Ohjaaja ehdotti, että kuoppaan kokonaan tämän "Tule!"-käskyn käytön, kun koira alkaa hannaamaan siinä jo muutamalla toistolla. Ensimmäisellä mallikerralla meni siis aivan upean mallikkaasti ja olin NIIN ylpeä ihanasta upeasta osaavasta koirastani!!! On se vaan hieno tunne, kun saa olla esimerkkinä muille. Ohjaaja ehdotti, että alkaisin käyttää kiertoa ja kysyi, onko terminä tuttu tai tiedänkö mitä tarkoittaa. Onneksi Sanna (ja joku muukin) on minut jo opastanut puunkierron saloihin!  Ideana on siis, että koira opetetaan (taitaa osata jo) kiertämään este, ja pysäytyskäsky annetaan koiran ollessa palaamassa "kierroltaan". Tällöin mitään luoksetulokäskyä ei pilata, kun sellaista ei ole annettu. Sitten vain sopivaa treenipaikkaa etsimään - näin pimeinä iltoina varsinaisen helppo homma... "Tule!"-käskyn "pilaaminen" minua ei siis harmita, sillä olen käyttänyt sitä sillä ajatuksellakin, että se menee pilalle. Siksi otin pysäytyksen sisältävään luoksetuloon eri käskyn. Suosittelen muillekin pysäytystä varsinaisella luoksetulokäskyllä VAIN ja ainoastaan koetilanteessa. Ohjaaja käski ottaa loppuun vielä kunnon vauhdikkaan luoksetulon varsinaisella luoksetulokäskyllä ja hiekka vaan pöllysi kun Lillis lähti liikkeelle. Tennarin heitto palkaksi ja kyllä oli onnellinen koira (ja niin ihana, kun mun ei tällaisessa tilanteessa tarvitse ajatellakaan, että sille tulisi mieleen lähteä karkuun... ).

Muuta treenattavaa

Uusi juttu oli se, että Lilli lähti kaksi kertaa "Odo!"-käskyn saatuaan mukaani matkaan, vaikka olisi pitänyt jäädä paikoilleen. Olin itse jo unohtanut, että se "Odo!"-käsky ei jostain syystä ole varma, vaikka joskus on jo ollut hyvinkin varma. Voi harmitus sentään. Ohjaaja käski kiinnittää erityistä huomiota siihen, etten vaan palkkaa koiraa silloin, kun se tulee uudelleen sivulle lähdettyään jo liikkeelle, vaan tässä kohdassa pitää tehdä liike uudelleen helpotettuna, eli uudelleen sivulle, uudeleen odo, kävelen jonkin matkaa, palaan koiran luo ja palkkaan, uusi odo ja vasta sitten pidemmälle ja luoksetulo.

Itselle: Muista vahvistaa odottamista! Tässä on menty takapakkia treenitauon aikana. 

Palkaksi käytiin tekemässä hyppyestettä ja Lilli tykkää siitä niin paljon, että ihan tärisi innosta odottaessaan lupaa hypätä. Kerran ei vissiin oikein kuunnellut kunnolla, vaan hyppäsi esteen yli, kun sanoin vasta sivu... Tästä en palkannut, vaan otettiin uusiksi. Yllättäen loogista: jos lähetän koiran vinosta asennosta esteelle, se jää seisomaan myös vinosti esteen taa. Pitää lähettää siis aina suoraan esteen sivulta. Hyppyesteitä oli kentällä kaksi. Toisessa oli huomattavasti enemmän lautoja, yhden otin siitä kuitenkin varmuuden vuoksi vielä pois. Hyppyihin on tullut korkeutta ja ilmaa - luulen, että johtuu ihan siitä, että Lillis on laihtunut. Jos aikoo pitää itsellään hyvän harrastuskoiran, on syytä kiinnittää huomiota sen painoon. Piikki itselle tässä kohtaa. Ja itselle lisää kuntoa ja painoa kans veks, niin olis koirulla ketterämpi ohjaaja kentällä. Olin todella iloinen siitä, että toinen esteistä alkoi olla silmämääräisesti katsottuna korkeudelta jo lähellä Lillin säkää (joka on VAIN 42 cm - vaaleat koirat helposti näyttävät suuremmilta kuin ovat!). Lilli jää yleensä jo aika nätisti itse seisomaan esteen taa. Joskus saattaa stepata vielä askeleen sivulle, kun kävelen sen vierelle. Tavoitteena siis pysyä ihan paikoillaan. Paljastettakoon, että olen opettanut tämän liikkeen aikoinaan väärin, niin että opetin Lillin AINA istumaan esteen taa - kunnes kuulin, että alokasluokassa esteen takana tulee seistä. Ei ole ensimmäinen asia, jossa on menty mutkan kautta tai persus edellä puuhun ja joskus se sujuu ihan näinkin. Ei paineita, ystävät! 

Tästä tokokerrasta jäi iloinen ja positiivinen mieli sekä koiralle että emännälle.