...mutta toimiiko se toivotulla tavalla. Tänään treenattiin agilityssä niin monenlaista, etten taida kaikkea osata selittääkään... Ja sanomattakin on selvää, että emäntä oli aika solmussa välillä käännösten kanssa. Harjoiteltiin erilaisia "kierrättämisiä", eli koira hyppää, kiertää aidan takaa, lähetetään seuraavalle... ja nyt huomaan, etten muistanut ollenkaan harjoitella niin, että koira kiertäisi ensin siivekkeen ja hyppäisi sitten. Olin niin fiiliksissä ja vaihtelin suuntia ja solmussa ohjauskäden kanssa... Noh, ehkä saamme treenata seuraavalla kerrallakin taas samoja juttuja. Nytkin treenattiin samaa aita-aita-aita-putki -sarjaa kuin viimeksi, ja tällä kertaa meni kivasti lelulla. Lilli sai rohkeutta putkeen menoon, kun sain vinkin harjoitella pelkkää putkeen lähetystä monta kertaa eri kulmista. Kivaa!

Meillä oli mukana salainen ase, tööttäävä pallo. Auttoi niin emännälle kuin Lillillekin samaan huomiota pois viereisen kentän koirista (joita oli PALJON ja ne olivat ÄÄNEKKÄITÄ - koko halli vaan raikui). Pahoittelut treenikavereillemme , sillä tööttäilimme pallon kanssa menemään. Lilli ei nähnyt muuta kuin rakkaan pallonsa ja teki mitä tahansa sen eteen. Suomeksi sanottuna Lilli veti niin suurilla ylikierroksilla, ettei reagoinut mitenkään viereisen kentän koiriin tai oman kentän läpi toimistolle kulkeviin ihmisiin (kyllä, niitäkin oli taas). Aloin kyllä miettimään, että haluanko tehdä koiraa tuollaiseksi sitten kuitenkaan. Siellä se veti ihan hullunkiilto silmissä. Välillä hyppi mua päin, kun oli niin intona, mutta ei haukkunut. Toisaalta oli hieman pelottavaakin, kun ensimmäistä kertaa näin Lillillä punaiset silmät. Joskus ovat kiiltäneet innosta vihreänä (se silmän keskiosa, joka normaalisti on musta), mutta tänään suurimmilla kierroksilla ollessa silmän keskiosa loisti kirkkaan punaisena. Tuli mieleen jälkileirillä PK-harrastajan kertomus koirasta, joka on "puruista" (= suojelu, hihaan tarttuminen) niin innoissaan, että sillä on kirkkaanpunaiset silmät. Joku verenkiertoon liittyvä juttu muistaakseni on. Joku muukin oli treeneissä alkanut kiertää, nimittäin heti hallilta lähdettyä neito teki suuret pissat ja kahdet kakat. Ja vielä kotonakin kävi aika kierroksilla. Olisi vaan leikkinyt ja riekkunut koko illan. Olen tehnyt niin paljon töitä vilkkaan pennun muokkaamiseksi rauhalliseksi, hallinnassa olevaksi otukseksi, että pistää miettimään... Voiko liiallisella yllytyksellä olla jotain huonoja vaikutuksia muualle koiraelämään. Jääkö yli-innokkuus vaan sinne agilityhallille? Treenikaveritkin jo suosittelivat namipalkkaa ja rauhallisempia harjoituksia välillä, ja niitä tehtiinkin, mutta kohta taas riehuttiin pallolla.

Yksittäisinä esteinä harjoiteltiin liikkumattomaksi kiilatulla keinulla namin hakemista keinun päästä (vaikka taidan kääntyä sen toisen vaihtoehdon opettajaksi, että ei ryykäistä heti keinun päähän vaan hengaillaan keskellä keikauttaen keinu varovaisemmin), pienellä puomin pätkällä kontakteja, A:ta ja kontakteja, puomia (josta Lilli tuli aluksi varmaan seitsemän kertaa kesken alas, ennen kuin uskalsi kiivetä ylös asti = on se pahus sittenkin säikähtänyt sitä viime kerran keinun rämähdystä eli "putoavaa puomia" - kämmikämmi - mutta lopuksi meni iloisesti aina koko puomin) ja kontakteja, keppejä ja pituusestettä. Itse tykkäsin yllättäen kovasti niistä kierto-vedätys-mitälie hyppyesteillä tehtävistä pyörityksistä. Siistiä! Ja itselle hyvää koordinaatioharjoitusta. Pysyy itsekin skarppina. Kiitos paljon Sannalle ja Birgitalle esteiden laitosta! Itsellä työviikko venyi vähän pitkäksi ja tulimme myöhässä hallille. Paljon ehdimme silti ja oli ihan superkivaa! Kun oikein tööttäsin - ja Lillin tööttäsi - omaa palloa, ei ne haukkumiset niin kovasti häirinneet kuin viimeksi. Ulkona huomasi nauttivansa hiljaisuudesta, että kyllä siellä hallilla vaan on järkyttävä meteli! Kuka keksisi "huopatossutehdasagilityn"?  Se sopis meille, etenkin näin pe emännän työviikon jälkeen. No, myönnetään silti, agility ON kivaa!

Vuorossa agilityviikonloppu Mouhijärvellä.