En  millään ehdi kirjoittaa kaikkea mitä ehdimme puuhailemaan!  Enkä osaa kirjoittaa lyhyesti vaikka yritän. Pakko pistää muutama juttu ylös kuitenkin, etten unohda! Oma muistikirja tulee siis tässä:

Lauantaina hakuiltiin pitkästä aikaa Lillin isukin ja tyttären voimin. Hieno kolmikko, kaikki näyttivät syttyvän lajiin. Oli hauskaa olla todistamassa Iineksen ensikipinöitä lajin parissa. Kiitos emännät! Lilliä koetin innostaa parista tennispallomateriaalista tehdystä patukasta ennen hakuilua, ja tehtiin helppoa(?) treeniä, jossa piti hakea patukka ihmiseltä ja tuoda se minulle (heittäen, kun ei sitä luovutusta vielä ole harjoiteltu). Koetin sitten jokaisen "metsäkeikan" jälkeen vielä leikkiä mun luona sellaisella patukalla. Tavoitteena joku sen suuntainen, että Lilli yhdistäisi nää patukkajutut hakuiluun. Mulle suuri plussa siitä, että ensimmäistä kertaa edes mietin sitä rullailmaisua!  Ja tein edes jotain asian eteen. Itse hakuilu oli hieman liian helppoa - tuttu virhe minulta. Lillille saa tehdä aika suuren hakualueen ja mennä haasteelliseen piiloon. Palkkana toimii namipurkki.

Sunnuntaina vesikoiralenkkeiltiin Perttelissä. Aivan mahtavat maisemat! Ja mukavaa lenkkiseuraa. Eikä taaskaan sitä kameraa mukana... Metsässä ja pelloilla (ei laduilla ) suhasivat Kaapo, Lilli, Luru, Touko & Zia. Toukon emännälle kiitokset matkaseurasta! Mielenkiintoista pohdintaa taas saatiin aikaan, agilitystä sun muusta.

On vietetty Lillin kanssa muutama lököilypäiväkin. Silloin tehdään vaan lyhyitä lenkkejä ja nukutaan päikkärit. Työt haittaa harrastamista ja silleen. Lillillä on ihana tapa pussata päikkäröivä emäntä hartain suukoin hereille, kun Lillin mielestä on aika suunnistaa ulkoilemaan. Rapsuttelua ja pörinää ja suukottelua tietysti kuuluu ohjelmaan sitä ennen. Lilli nauttii elämästään, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Ja Lilli on tosi iloinen, vaikka lähdettäisi vain lyhyelle lenkille. Jee, kivaa, suukkoja!  Emäntä tosin huomaa, jos päivä on ollut tylsä... Silloin Lillis saattaa herkemmin lähteä väärien hälytysten linjalle, eli haukkuu herkemmin äänille tai kyttää ikkunasta ja ilmoittaa kadulla kulkevista koirista jne. Aika ärtsyä. Emäntä on huomannut Lillin keksineen, että tylsänä päivänä tällä hölmöilyllä saa emäntään liikettä. Jos se liike vaikka suuntautuisi johonkin harrastuksen tapaiseen? Mutta ei. Negatiivinen huomiokin on huomiota... Tänään, kun on puuhailtu keskiverrosti, nukkuu jaloissa tyytyväisenä tuhiseva otus. Naapuri saa paiskoa ovea ja tömistää tai koputella kattoa (remontti ehkä?), eikä Lilliä kiinnosta. Perro tulee toimeen vähemmälläkin toiminnalla, mutta silloin saattaa esiintyä pöhköilyä ja suuret kierrokset kun sitten vihdoin jotain tehdään. Silloin menee helposti yli. Monen toiminnantäyteisen päivän jälkeen yksi lököilypäivä on toki tarpeenkin. Uskokaa vaan, Lilli osaa nauttia myös kotona olosta ja köllöttelystä. Uusi lammaspeti on kovassa käytössä.

Vaikka ei harrasteta, niin ajatukset ovat silti joskus harrastamisessa. Ostin nimittäin Tarjoustalosta salaisen aseen treeneihin - agilityä silloin ajattelin. Suunnitelmana on vastaisku, jos naapurikentälle tulee TAAS kovalla äänellä ja jatkuvalla hau-hau-hau:lla sekä PIIP-PIIP-PIIP-lelulla varustettu koirakko. Ajattelin saada Lillin huomion kumisella pallolla, joka piippaa - tai oikeastaan tööttää. Säälin sen verran itseäni (mutta en kaupantätejä), että kokeilin tarjolla olevia piippaavia palloja niin kauan, että löysin mahdollisimman matalaäänisen version. Pallo ei oikeastaan sanokaan PIIP vaan TÖÖT!  Koekäyttö kotona tuotti koiran, jolla menee suuresti yli, niin että palloa töötätään ja sille lauletaan vinkuserenadia samalla. Ihan hyvät kierrokset siis... Kyseessä on kuitenkin supertreenilelu, jota ei käytetä kuin erikoistapauksissa, eli salainen ase. Ne tennarimateriaalista valmistetut patukatkin ovat olleet tavallaan sellaisia. Pallohulluutta voi joskus hyödyntääkin. Ja vihdoin opin Tarun vinkin siitä, ettei kaikkia leluja kannata pitää koko ajan saatavilla... On leluja, ja sitten on superleluja. Mutta ei me maltettu agilityhallille asti tietenkään superlelun käyttöä odottaa...

Tänään jostain pälkähti päähän omituinen ajatus "nyt treenataan kiinnipitoa tööttäävän pallon kanssa". Mulle tulee aika usein outoja ideoita, jotka sitten vaan toteutan. Lilli on ihan fiiliksissä, kun ei sekään taida oikein tietää, mitä emännälle on milloinkin päähän pälkähtänyt - kaikki treenaaminen näyttää Lillin mielestä olevan kivaa. JESH! näkyy Lillin silmissä vihreänä kiiltona. Alun perin mun piti opettaa kiinnipitoa "pakkonoutona", mutta nyt sitten lähdettiin eri linjalle. En osaa sanoa miksi, tuli vaan tämmöinen hetken idea. Lilli todella mielellään luopuu lelusta heti, kun kosken siihen, ellei sitten ole Lillin mielestä kyse jostain selkeästä leikkikoodista, kuten "jee, revitään pyyhkeellä iha hulluna" tai jotain muuta järkevää meillä usein toistuvaa älykästä toimintaa. En muista olenko kirjoittanut jo blogiin, mutta Lillin ensimmäinen asioiden yhdistely mielessä on tapahtunut ns. "pakkonoudon" kautta, eli Lillille piti opettaa, mitä se "pidä" tarkoittaa, niin että pidin kevyesti kuonosta kiinni esineen ollessa suussa. Muuten tiputtaa sen heti, jos mun kädet tulee lähellekin. "Ole hyvä, sun, leikitään." Pallon kanssa tämä on tainnut tulla opetettua... Lilli kun saattaa palloleikkiä kerjätessään heittää pallon esim. sohvalla istuvan syliin. Näin ollen meidän noutoliikekin on tällä hetkellä aika "lennokas" .  Lilli heittää esineen mua päin jo kaukaa.

Tänään siis välineenä tööttäävä kuminen pallo. Innostin Lilliä tööttäämällä ylikierroksille (harvinainen treeni sinänsä, yleensähän haluan kaikki kierrokset pois, ennen kun tapahtuu yhtää mitään - musiikki alkaa hiljaisuudesta ja silleen). Tällöin Lilli kuitenkin tavallaan "kestää enemmän" ja on rohkeampi hölmöilemään mun kanssa. Aika hölmöltä sen mielestä nimittäin täytyy nämä mun vaatimukset tuntua. Toisena salaisena aseena yksi pilkottu nakki ja naksu. Kun Lilli nappasi kiinni kädessäni olevasta pallosta, naks ja palkka. En TIETENKÄÄN malta jättää treeniä tällaiseen, vaan aloin pikkuhiljaa vaatimaan myös kestoa. Eli monta yritystä, jossa vaan tarjottiin pallon ottamista suuhun ja irrottamista samantien = ei palkkaa. Vielä lukemattomamman enemmän jostain syystä pallon tökkimistä kuonolla(?!?). (Voisikohan yhdistää siihen sormitemppuun, jossa tökkää peukkua kuonolla, kun siinäkin mulla on tavallaan käsi koholla?) Mietin kyllä sitä onnistumisprosenttisuhdetta, mikä treeneissä pitäisi aina olla... Ja tunnustan kyllä, että tässä oli aika alhainen... Mutta nousi loppua kohden. Keksin kannustaa tiukempaan otteeseen älläämällä revi-revi, jota käytetään joskus pyyhkeessä roikkuessa. Lilli nimittäin otti pallosta kiinni niin löysällä otteella, ettei se edes pysyisi suussa, jos irrottaisin. Sillä sain kunnon otteen. Ryhdyin antamaan palkkaa vain siitä, että Lilli pitää hetken kiinni kunnon otteella ja vahvistin vetämällä lelua itseeni päin. (Saatan taas mennä tyylillisesti metsään ja teen ihan eritavalla kuin olin suunnitellut, mutta, mutta...) (Tässä kohtaa nakit oli syöty, lamppu oli syttynyt ja laitoin naksun sivuun.) Ja sitten hokemaan pidä-pidä-pidä ja samalla vedän lelua itseenipäin, kunnes kiitos = irrotuskäsky ja pallo lentää ja sillä riehutaan. Ja uudelleen ja uudelleen. Nyt Lilli selvästi yhdisti PIDÄ-käskyn pysyvään otteeseen. Vaihdoin "super-tööttööt-pallon" tavalliseen tennariin. Toimi ihan hyvin. Jos Lilli irrotti ennen "kiitos"-sanaa, en heittänyt tennaria. Vain kunnon ote (kiskominenkin kelpasi) ja irrotus VASTA käskyllä sai tennarin lentämään. Enkä tähänkään malttanut lopettaa... ( kröhhöm - onneksi mulla on koira, joka on nopea oppimaan - olenko VÄHÄN malttamaton näissä jutuissa) Otettiin vielä sillä tennaripatukalla sama. Otin kiinni päistä, Lilli otteen keskellä ja tavallaan revittiin, mutta irrotus vasta käskyllä. Heitin tavallista tennispalloa palkaksi, kun on mukavampi palkka varmasti kuin patukka. Leikittiin hetki tennarilla, tennari piiloon, patukka tarjolle, kunnon otteesta ja oikea-aikaisesta irrotuksesta tennari lentää. Isäntä oli kommentoinut jo kauan sitten, että onks meidän ihan pakko ja että kohta olkkarista on jotain rikki ja että se uusi sininen pallo on aika raskaskin... Kiitos isännällekin pitkistä hermoista. Sininen pallo on Lillin mielestä niin ihana, että sille piti käydä esittämässä eteisessä serenadia, kun kierrokset oli vielä päällänsä. Lilli ei edes nähnyt minne sen laitoin, mutta äkkiä nuuskunenä paikansi, missä superlelu sijaitsee.

Kierrosten laskettua illalla tarjosin tavallista tennaria ja otteesta sanoin pidä-pidä-pidä -kiitos- ja heitto. Mielestäni ote oli aika hyvä, nyt ei ollut hullua kiskomista enää, mutta kunnon ote kuitenkin. Jesh! Vielä kun muistaisin harjoitella tätä pian uudelleen! Niin, se piti vielä kommentoida, että ei meillä ihan koko liikesarja ole hallussa kertaheitolla... Lilli nimittäin hakee heitetyn pallon, HEITTÄÄ sen minulle, minä tarjoan palloa, vasta siinä ote pallosta ja pidä-pidä-pidä-kiitos-jne. Mutta aika hyvin kuitenkin! Hyvä mieli. Ja Lilli tykkäsi kovasti-kovasti treenistä, jonka piti olla niin kovin tylsää. Eikä emännälläkään ollut tylsää. Kivastihan se meni. Vielä riittää töitä, mutta niin aina. Nyt tuli ainakin suuri askel siihen yhteen tylsään hiottavaan juttuun. Paikallamakuuta on treenattu välillä ruuan kanssa. Aina valokuvatessa tulee mieleen, että vois sitä kestoa treenata tuohon seisomiseenkin... Kurkatkaas muuten Perttelin lenkkikuvia Toukon blogin kautta! Meidän hovivalokuvaajalla on edelleen lauantain kuvista vain allaoleva - eli paras - kuntoon säädettynä. Työkiireitä, työkiireitä. Ja nyt unille.