ja viimeinen kerta!  Tää on ollut niin hauskaa, että tätä on ihan pakko saada lisää! Vaikka emäntä on - varsinkin sen jälkeen kun näkee ITSENSÄ videolta - sitä mieltä, että tämä ei ole ollenkaan emännän laji. Mutta jos räpelletään vähemmän tosissaan, niin hällä väliä. Treenikamujen videoita katsellessa kyllä pieni kateus iskee, kun näyttävät olevan aina siellä missä pitääkin, ohjeistamassa koiraa putkesta tullessa, varmistamassa kontakteilla ja jopa juoksemassa koiran kanssa samaa vauhtia yli "maaliviivan". Tämä emäntä jää jälkeen jo ekalla esteellä.  

Koetanpa muistella, mitä viimeisissä perjantaitreeneissä puuhattiin:

Ratapiirros löytyy Lurun ja Zian blogista:

www.lurunen.vuodatus.net/blog/2403179/4-3-zian-agi

Tämä emäntä koetti nyt ottaa treenikaverin (B) vinkistä vaarin, että ei liian vaikeaa treeniä ja palkkausta vaan jo muutaman esteen jälkeen. Rata näytti niin vaikealta, että päätin, että me emme menee kokonaista rataa ollenkaan. Valitaan vaan muutama treenattava kohta ja palkataan usein. Meistä ei nyt löydykään hienoja ratavideoita netistä, kun ei koko rataa sitten tehty. 

Aluksi harjoiteltiin sylikäännöstä esteillä 7 ja 8.

(Avautumista: Että mua ottaa pannuun noi agilityn tuhannet typerän kuuloiset termit! Mua sylettää koko sylkkärit, ettäs tiedätte! Eihän tolla liikkeellä ole mitään tekemistä sylin kanssa! Keksikää parempia termejä!  Eihän tälläisia termejä sisältävää lajia edes voi harrastaa vakavissaan! Sori, pientä provosointia. Ottaa vaan tosissaan päähän noi termit. Kuka niitä keksii ja viljelee? Ovat mulle täyttä hepreaa ja taitavat pysyäkin, kun sisältökin on yhden mielestä yhtä ja toisen mielestä ihan toista - huoh! Mun puolesta voitte puhua ihan rauhassa penneleistä ja kasviksista (kts. Hipin blogi), ne ei ärsytä yhtään, mutta sylkkärit ja jaakotukset ottaa niin paljon pannuun. Ainut mistä tykkään ja mistä mun mielestä heti kuulee mikä se on, on persjättö. Sen tajusin kerrasta. ) 

Lilliä on vaikea saada kääntymään/kiepsautettua vastapäivään. Huomasin sen jo aikoinaan koiratanssin pyörähdyksiä treenatessa. Nyt meille kävi tuossa 7-8 esteellä usein niin, että Lillis hyppäsi esteen 7, kaarsi hienosti oikean siivekkeen takaa mun luo, sain ohjattua mun vierelle - mutta se kiepsautus. Lilli teki mielellään sellaisen P-kirjaimen, että kiepsahtikin mua kohti, eli myötäpäivään ja teki koko lenkin jatkaen esteelle kahdeksan. Jos kiepsahti vastapäivään, jatkoi esteen 8 ohi putkelle - koska nassu oli silloin sinne suuntaan. Ehkä mulle jäi hyvistä ohjeistuksista ja sylikäännöksen perusteellisesta avaamisesta huolimatta taas jotain tajuamatta. Miksei sitä koiraa voi vaan ohjata sinne esteelle? Miksi se pitää niin hankalasti kutsua luo ja kiepsauttaa? Mullehan kävi jo niin, että Lillis ei edes tullut mun luo, vaan hyppäsi itse sen esteen 8. "Siis sä haluut mut tänne kuitenkin, mikä ongelma? Okei, mä tuun kiepsahteleen sun luo jos haluut, mut seuraavalla kerralla näytän taas, et miten meen sen 8-esteen ilman kiepsauksia."

U-putkeen(9) ohjasin aika pitkälle menemällä itse putken luokse asti. Onneksi sain kavereilta kuittia, että kuljen koko ajan nami kädessä ja Lilli seuraa vaan sitä eikä irtoa... En ois nimittäin huomannut sitä itse.  Mulla on joku koiratreeniautomaatti, joka kaivaa aina treenatessa namin käteen. Miten siitä pääsee eroon? 

Seuraavaksi treenattiinkin sitten putkeen(2) irtomista oikein urakalla. Sannalle suuri kiitos avusta! Johan saatiin Lilli-ladyyn vauhtia putkeen irtoamisessa. Tosi hauskaa treeniä oli! Apuna oli (liian) ohueen naruun viritelty treenikana nimeltä Reinikainen, joka oli julmasti kaulasta köytettynä naruun. (Kyseessä on siis pehmolelu.) Reinikainen on ollut aikoinaan tositoimissa tokossa noutoa opeteltaessa. Reinikainen putken suulle, narukerän heitto (toivottavasti) putken toiselle suulle asti. Koiran innostaminen pannasta kiinni pitäen ja irrotus putkeen huutaen. Samalla Sanna kiskaisee Reinikaista putkessa narun avulla. Mä taas möllötin paikallani, kunnes Sanna vihjaisi, että voisin itsekin juosta Lillistä vastaan putken suulle, ikään kuin valmiina taas jatkamaan rataa. Pallo oli Reinikaista parempi palkka, ja huomasin, että samalla kun se "ylilelu" on löytynyt, on muiden merkitys vähentynyt. Pitää vaan aina palkata sillä piippaavalla pallolla? Lillis saatiin putkeen ilman Reinikaista tai mitään palkkaa putkessa pelkällä älläämisellä. Hyvä-hyvä. Putkesta tuli niin vahva, että seuraavista keppitreeneistäkin Lillis ampaisi suoraan vieressä olevaan putkeen - ja tottakai sai kehut siitäkin. 

Kepeillä mulle tuli virhe - palkkasin Lillin vahingossa, kun se kiersi ns. kahden kepin takaa. Sitten paikattiinkin loppuaika kepeillä sitä virhettä, kun Lillis koetti koko ajan kiertää kahden kepin takaa. Huokaus. Ei löytynyt oikein rytmiä tänään, ainakaan sellaista, joka olisi vienyt koko keppirivin läpi ilman virheitä. Tarvittaisi ehkä ne verkot vielä kepeille. Ja paljon treeniä. Tältä se räpellys näytti (Birgitalle kiitos kuvaamisesta!):

rastafari.kuvat.fi/kuvat/Agitreenit/Lilli+1.AVI

rastafari.kuvat.fi/kuvat/Agitreenit/Lilli+2.AVI

Toisessa videossa keskeytys kahdesta virheestä ilman palkkaa ja paluu alkuun - ja oiskos jopa ollut sittenkin virheetön rata sen jälkeen, mutta - öh - aika suurin avuin. Ja namia taas kädessä.  Mutta ihan tahallaan päätin treenata kepeillä ja jättää lopun hyppyesteet pois kokonaan. Tässä kohtaa siis muut teki muistaakseni jo kokonaista rataa. 

Keppien jälkeen oli puomi, johon sitten välillä edettiin suoraan kepeiltäkin, niin että palkka odotti namialustalla puomin kontaktilla (Sannalle taas kiitos muistutuksesta). Lilli vetää kyllä puomilla sellaista vauhtia, että mulla ei oo mitään mahista pysyä vauhdissa mukana. Olen oikeastaan tyytyväinen, että se on oppinut himmaamaan puomin alastulolla, niin että saan sitä edes vähän kiinni ja ehdin tavallaan palkkaamaan kontaktilla lisää odottavien namien lisäksi, ja niin että Lilli lähtee kontaktilta vasta luvalla (eikä esim. vetäistyään herkut alustalta). Luulen, että käy kontaktilla ketoon ihan konta-käskystä - taikka sitten on jo ehdollistunut tekemään niin. Namialusta olisi kiva häivyttää pois, mutta kuulemma keinonurmelle ei namia saa viljellä ilman erillistä alustaa. Onpas hankalaa! 

Käytiin Lillin kanssa yhdessä laittamassa namit puomin kontaktilla (tai oikeastaan siinä nurmella) olevalle alustalle ennen kuin lähdettiin kepeille, eikä neidolle tullut mieleenkään livistää palkalle, vaikka oltaisi jauhettu keppejä monetkin kerrat ennen kun päästään puomille asti. Noh, sinne putkeen tosiaan karkasi, mutta siitä olen vaan iloinen! Kyllä irtoaa! Vaikka tietysti taas vain tällä radalla ja vain tähän putkeen kenties, eli vahvistusta kaivataan edelleen. Ja ihan sitä irtoamisen harjoittelua. Voi että oli taas kivaa! Odotettavissa onkin seuraavaksi agilityviikonloppu ja kyllä jo jännittää!