Terveiset vaaleiden koirien omistajille
Lilli söi muutaman kuukauden ajan Purina Pro Plan kana-riisiä, ja kuonokarvat, masu, tassunpohjat ja pissinappi ovat muuttuneet tummanpunaisiksi. Karvat ovat siis värjäytyneet, ehkä pahiten kuonossa suun ympärillä, eli ilmeisesti kuolasta johtuen. Tiedän, että ruoka-asiat ovat yksilöllisiä ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne., mutta koska olen nähnyt niin monta vaaleaa punaiseksi useasta kohdasta värjäytynyttä koiraa, koen velvollisuudekseni ilmoittaa, että ruokamerkin vaihdos toiseen saattaa auttaa. Lilli söi nimittäin pari vuotta ProFormance -merkkisiä ruokia ilman värjäytymiä. Nyt olemme vaihtaneet takaisin ProFormance Maintenance -merkkiseen ruokaan (sininen pussi, kana-riisi), jota ei valitettavasti saa ihan jokaisesta eläinkaupasta, mutta oman säkkimme ostimme Karvakorvista. Suosittelemme lämpimästi.
Tavoitteita
Karva-asiat laittavat miettimään ensi vuoden näyttelyitä. Ehkä punaisuus ei vaikuta arvosteluun näyttelyissä, mutta itseä ei kiinnosta viedä näytille koiraa, joka ei mielestäni näytä kauniilta tai ole parhaimmillaan. Haluan odottaa, että pääsemme eroon punaisista karvoista. Lilli on syönyt ProFormancea vasta vajaan viikon, mutta voin väittää, että karva on alkanut kasvaa juurestaan selvästi vaaleana monessa aiemmin punaisessa kohdassa. Todennäköisesti jo värjäytyneet karvat eivät tule muuttumaan takaisin vaaleiksi, joten olen alkanut harkitsemaan Lillin ajamista nakuksi punaisten karvojen heivaamiseksi. Toisaalta lähestyvät pakkaset ja kunnon talvi puhuvat toista. Muutenkin olen ajatellut, että kun hyvä turkinlaatu (ja rastat) ovat Lillille todella suuri bonus näyttelyissä, en viitsisi viedä sitä näytille niin lyhyessä turkissa, ettei rastoja vielä muodostu. Turkin pitäisi siis olla vähintää puolivuotias(?) . Tämä tarkoittaisi ei-näyttelyitä-keväällä. Toisaalta, loppukeväästä olisi monta näyttelyä ihan lähiseudulla, ja kiinnostaisi kyllä päästä taas kehään, kun on kerran uskaltautunut itse (kerran ja toisenkin) kehänauhojen sisäpuolelle astua. Harkitsemme ja punnitsemme siis vielä näyttelyrintamalla.
Tavoitteellisuus ei ole lajini. Harrastamme vain huviksemme. Kuitenkin, jonkinlainen analyysi loppuvuoden kunniaksi saattaisi olla paikallaan ja tavoitteiden asettaminen alkavalle vuodelle. Toisaalta, pelkään että tavoitteellisuus tekee harrastamisesta vakavaa ja tylsää. Tähän asti olemme puuhastelleet kaikenlaista vain tekemisen ilosta ja siksi, kun koira on ihan intona, teemme mitä tahansa. Tavoitteita asettaisin kai lähinnä tokoon. Kestoa pitäisi hioa moneen liikkeeseen ja voi miten tylsää se emännän mielestä onkaan. Oikopolkuja ei ole. Ruuan kanssa on nyt harjoiteltu monesti paikallamakuuta, mutta ei varmaan mitään kahta minuuttia koskaan emäntä jaksa odotuttaa... Perusnappulat maittavat neidolle kyllä niin hyvin, että voisin alkaa harkita ruokakupin raahaamista tokokentän laidalle keväällä. Sannalle suuri kiitos kaikista vinkeistä ja tsempistä tokoon liittyen! Ehkä mekin joskus koetetaan kisata, mutta vielä en lupaa mitään. Katsotaan, josko innostun uuden vuoden kunniaksi asettamaan jotain pieniä tavoitteita. Tuntuu taas siltä, että koirasta olisi vaikka mihin, mutta emäntä on vaan saamaton... Lilli etsii emännälle hanskat vaikka pyykkikasan alta tai patterin päältä, jos niin on käsketty. Kyllä tämä koira pystyy mihin tahansa, siltä musta tuntuu. On vaan hihnan toisesta päästä kiinni, miten paljon koiran kykyjä saa esiin ja hyödynnettyä. Jatkan pohdintoja taas paremmalla ajalla, nyt toivotan vain kaikille lukijoille ja kuonolaisille
Kommentit