Eihän näinä päivinä millään ehdi valoisaan aikaan metsään, kun tuntuu, ettei koko päivänä tule sitä valoista aikaa... Pikkupakkasta tilauksessa, mutta säätiedot näyttävät vesisadetta ja plussaa vaan joka päivälle. Eilen sentään pääsin pimeään metsään vähän nuuskuilemaan, palkkioksi kuulemma, kun olin niin reipas lääkärissä. Metsässä pistäytymisen lisäksi juostiin vähän hiekkatiellä. Tänään onkin ollut sitten ihan hihnalenkkimeininki - tosin onneksi vähän harvinaisemmissa maastoissa, niin on sentään uusia tuoksuja ja vähän ihmeteltävääkin.

Emäntä tajusi yhtäkkiä, että koiruus täyttää kolme ja tarvitsisi jotain rokotteitakin. Eläinlääkärikin jo sääli, kun niin usein joutuu siellä käymään, että jos nyt tulisi vähän pidempi tauko. Pennutusprojektiinkin kun liittyi niitä lekurikäyntejä. Toivottivat tervetulleeksi seuraavan kerran, kun täytän 5v! Noh, katsellaan. Kaksi piikkiä sain, ja se rabiesrokote vähän kutitti ja aiheutti ensin rapsuttelua. Vertakin otettiin suuri putkilollinen Hannes Lohen projektia varten. Emäntä oli ihan tyytyväinen, kun ei lomakkeeseen tarvinnut laittaa rastia yhteenkään kohtaan (paitsi niihin kahteen viimeiseen, jotka alkoivat "annan luvan tietojen luovuttamiseen"). Ehkä mä oon sitten kuitenkin ihan taviskoira. Ei mitään erityistä mainittavaa.

Illalla olin vähän hassu. Ehkä niistä rokotteista, emäntä epäili. Olin toooodella hellyyden kipeä ja parkkeerasin sohvalla hassusti kuononi emännän naaman eteen ja nuolin oikein antaumuksella emännän nenää. Kainaloonkin käperryin hetkeksi nukkumaan. Musta tuli pieni pehmo(lelukoira). Mutta ei oteta tuommoista hellyttelyä nyt ihan tavaksi.

Tänään sitten vedinkin jo taas hepulia anoppilassa. Ajattelin, että jos toi emäntä vaikka tajuais, että ei sen mielestä pitkä hihnalenkki tunnu mulla vielä missään! Että virtaa on! Riehuin ihan hulluna pyyhkeen kanssa, joka oli saatu lainaan tassujen pyyhintää varten. Heittelin pyyhettä korkealle ilmaan ja metsästin sitä villein loikin ympäri eteistä ja olohuonetta. Välillä paukutin pyyhettä lattiaan tapporavisteluin. Emäntä oli ihan tyytyväinen, ettei lainapyyhe revennyt. Onneksi tassupyyhkeeksi pyydetään aina niitä vähän huonompia pyyhkeitä. (Ja kuka on käskenyt opettaa koiran riehumaan pyyhkeellä? ) Emäntä antoi mun riehua, kun se ei muistanut ottaa mitään leluja mukaan. Ja sen mielestä on parempi antaa mun riehua pyyhkeen kanssa, kuin se, että kokeilisin hepulijuoksua sisätiloissa - anoppilassa kun on maljakoita sun muita arvokasta lattianrajassa... Anoppilan kotiväki totesi mun piristyneen PALJON pennutusajasta. Emäntä kehui, että mussa on virtaa niinkuin joskus teininä muinoin. Ihmettelivät muutenkin, miten nopeasti olen palautunut, että tissit ei enää roiku jne. Samaa on ihmetellyt emäntäkin. Se on jo kehunut, että olen taas oikeasti kaunis tyttö.

Kerrottakoon nyt vielä, että kyllä mä aiheutin ihastustakin sen pyyhkeen kanssa - siis sen riehumisen lisäksi. Pyyhe oli jossain vaiheessa jäänyt jonnekin, ja emäntä jutteli mulle eteisessä, että missä pyyhe mahtaa olla... Niin mä lähdin etsimään sitä ja löysin sen lopulta kodinhoitohuoneesta ja kannoin ylpeänä emännälle eteiseen. Silloin mua kehuttiin, että kylläpä se on fiksu koira, kun ymmärtää noin puhetta! Emäntä on niin tottunut, että sen mielestä tässä tempussa ei ole mitään ihmeellistä, perus aktivointia. Kuuntelinpa tässä viikonloppuna jutustelua, että jonkun tutkimuksen mukaan koira oppii tunnistamaan 20 sanaa. Mun mielestä Lillin sanavalikoima ylittää äkkiseltään laskettuna helposti sadan... Oppii hetkessä uudelle lelulle nimen, jonka perusteella osaa etsiä JUURI sen lelun. Harmi vaan, kun niiden lelujen elinikä tuppaa olemaan niin lyhyt. Käskysanoista pitäisi koota oikeasti lista, kun emännän muisti ei aina riitä löytämään sitä oikeaa... Lilli muistaa millä käskyllä mennään agilityn hyppyesteelle - emäntä ei... Lilli muistaa, kumpi käskyistä on pyörimistä oikealle, kumpi vasemmalle (pyöri-ympäri) - mutta emäntä ei... Esimerkkejä riittää. Hauskuutettiin anoppilan väkeä vielä perustemppuiluilla, eikä Lilli olisi halunnut lopettaa ollenkaan. Olisi temppuillut vaikka koko illan. Mutta emäntä ei jaksanut. Paha emäntä. Harjoiteltiin käskyillä väli, pakki, alta, hyppy, istu, tassu, molemmat ja pum-pum. Siitä vaan sitten arvelemaan, millaisia toimintoja niillä sai aikaan.

Viikonloppuna valoisaan aikaan metsään - ihan pakko päästä. Taikka sitten valaistulle pururadalle juoksemaan illalla - se vois olla toinen vaihtoehto. Voisi sopia yhteistreffeilyjäkin, kun jaksais lähettää sähköpostia... Laiska emäntä? Ei vaan väsynyt. Lunta tupaan tilattu - taikka ees ulos. Kiitos!