Päästiin tokon jatkoryhmään Paraisille. Ryhmä on treenannut jo kuukauden verran, mutta ihan hyvin päästiin mukaan tänään - kaikki oli jo entuudestaan tuttua juttua. Mutta silti hyvä että mentiin. Tavoitteet olivatkin tällä kertaa lähinnä sosiaaliset. Neito olikin pentuilunsa jäljiltä normaalia enemmän herkkis. Bongasi heti belgianpaimenkoiran, johon pidin tarkoituksella pidempää etäisyyttä. Haukkuva mäyräkoira sai Lillin vastaamaan pariin otteeseen, ja käytiin "jäähyllä" kauempana. Mun haukkumistoleranssi on nolla, ihan sama vaikka joku muu haukkuisikin. Jos Lilli haukkuu, niin ei treenata - toimii rangaistuksena, sillä Lillin mielestä treenaaminen on parasta. Odotellessa provosoituu herkemmin. Kun treenataan, voidaan olla ihan lähelläkin muita koirakoita, eivätkä ne häiritse. Neito toisaalta tottuikin aika äkkiä, lopputunnista oltiin jo selvästi lähempänä muita ja voitiin jopa seisoskella ja katsella toisten tekemisiä. Ensimmäistä kertaa Lilli väsähti tokokentällä ja löntysti lopputunnista ihan laiskana tennarin perään - jonka pitäisi olla ihan paras lelu. Myös mun "treenikana"-idea oli aika laimea juttu. Olen ostanut Ikeasta Lillille ihanan helisevän kanan (oikeasti se on strutsi), jota kutsuin treenikanaksi - ja jotenkin siitä vääntyi vielä Reinikainen. Tavoitteenani on opettaa "vanhalle" koiralle uusia temppuja, ja saada Lilli repimään lelua treenikentällä. (Tähän asti on käytetty vain makupalapalkkaa.) Reinikainen ei vaan ollut ilmeisesti tarpeeksi ihana... Lillin mielestä oli kyllä hauska noutaa heitettyä Reinikaista ja sain sen tarttumaan leluun etuhampailla, mutta repimään ei lähtenyt. Toisaalta - kummasti tunnin treeni väsytti, kun Lilli nukkui monta tuntia kotiin päästyään. Unien jälkeen treenattiin vielä vähän kotona ja revittiin ihan hulluna Reinikaista. Nyt Reinikainen odottaa hyllyssä, jos siitä vaikka tulisikin niin ihana, että sitä voisi kentälläkin repiä... Oiskohan mun aika ostaa se T-paita, jossa lukee "kyllä se kotona osaa". Olenpa tainnut opettaa Lillille, että kentällä ei riehuta. No, tokoliikkeitä Lilli tekee kuitenkin innokkaasti kentällä ja sehän on pääasia. Tänään treenattiin seuraavia:

Luoksepäästävyys

Kaikki kävivät koskettamassa Lilliä. Annoin vielä tukea syöttämällä herkkuja samaan aikaan. Paineistui tavanomaista enemmän ihmisistä, johtunee pennuista. Ei pysynyt aina ihan paikoillaan, vaan ikään kuin "steppasi" vaihdellen asentoa, mutta antoi koskea. (Ehdin hieman seuraamaan muita, ja moni koira väisti ihmistä, eivätkä osanneet vielä istua paikoillaan kauaa. Ihmiset esittivät kummallisia liikkeitä, hidastelivat koiran kohdalla, kurottelivat, hiipivät jne. - aika haastellista treeniä siis! Mutta toisaalta kiva, että tällä kurssilla ilmeisesti tehdään joka kerran alussa luoksepäästävyysharjoituksia. Monella kurssilla kun niitä ei tehdä ollenkaan.)

Sivulle tulo

Harjoituksia erilaisista kulmista. Meille päänvaivaa on teettänyt välillä tottiksen ja tokoilun yhdistelmä ja erilaiset ohjeistukset. Olen aluksi opettanut Lillille "saksalaisen sivulletulon", jossa koira kiertää edestä ihmistä lähestyessään ihmisen takaa perusasentoon. Tähän päädyin muistaakseni siksi, että joskus Lilli jäi usein istumaan vinoon, etenkin "kiepsautustekniikalla" tehdyssä sivulle tulossa. "Saksalaisessa" ei ole tätä ongelmaa. Olen pitkään pähkäillyt näiden kahden välillä ja valitettavasti vaihdellut taktiikkaa. Tein nyt päätöksen, että annan Lillille namitukea ja alan järjestelmällisesti käyttää sitä kiepsautusta suoraan vasemmalle puolen, ilman ihmisen kiertoa. Jostain tuntemattomasta syystä pidän AINA namia oikeassa kädessä ja hihnaa vasemmassa - nyt pitää opetella pitämään nami vasemmassa kädessä ja antaa tukea kiepsautukseen. Helposti myös kumarrun koiran päälle, jolloin se jää helposti liian kauas minusta - pitää opetella niiaamaan. Ohjaaja lohdutti, että tulee samalla treeniä itsellekin - ja taitaa olla ihan tarpeenkin, pieni reisilihasjumppa. Huomasin, etten kauaa jaksa treenata samaa asiaa, joten nytkin heiteltiin välillä Reinikaista ja relattiin, ja otettiin sitten pitkät pätkät seuraamista käännöksineen. Tooodella kaunista, minusta. Kun pysähdyn, Lillis istuu ja tapittaa kauneilla ruskeilla silmillään. Ai niin, sen varsinaisen aiheen treenaamisen aikana huomasin, että Lilli on "unohtanut" ODOTA-käskyn merkityksen tässä parin kuukauden aikana. Painokkaammin sanottu ODO! toimi, mutta jos sanoi "Odota", niin neiti hiippaili aina eteenpäin. (Ja sen ilme oli sellainen "Siis sä liikuit, niin mä liikun, okei?!" - no ei oo okei.) Meillä EI käytetä käskyä PAIKKA koskaan, vaan se on aina ODOTA. Pitänee palautella mieleen - vai vedätettiinkö mua taas...

Täyskäännös

Tästä saatiin kehuja, ja mä luulin, että tää menee ihan kökösti. Pitäsköhän hankkia joku videoimaan treeniä, niin näkis miten me oikeesti mennään - ja sitten raahata itsensä seuraamaan oikein kisoja, niin näkis miten ne muut menee. Olen luullut, että Lillin käännös on sellainen hypähtelevä, mutta ohjaajan mukaan Lillin pylly kääntyy lennokkaasti ja sulavasti. Juuri tämän liikkeen sujumisesta voisin kiittää Sannaa, joka opasti meitä viimeksi täyskäännöksen kanssa. Silloin vedätin Lilliä herkulla hitaasti käännöksissä. Joskus treenattiin tässäkin sillä koira kiertää ohjaajan -metodilla (se saksalainen), mutta muistan olleeni ihan solmussa. Tämä kiepsautus tuntuu sujuvammalta. Nyt pitää vielä muistaa muuttaa luoksetulo, eli jättää siitäkin pois se kierto ja tehdä kiepsautuksella. Ensin siis TÄNNE ja koira jää suoraan eteen (tähän saatiin vinkiksi, että istuisin tuolilla, niin en kumarru ja saan koiran helpommin tulemaan tarpeeksi lähelle) ja sitten sivulle vienti toistaiseksi namiavulla. Näillä mennään jatkossa. Johan selkeni.

 

Itseksemme treenailimme myös kentällä olevalla hyppyesteellä - se kun kuuluu Lillin lemppareihin, niin haettiin sieltä välillä vähän vauhtia treeneihin. Kuten jo yllä mainitsin, vauhti kyllä hiipui loppua kohden. Lisäksi Lilli nukkui kotona monen tunnin päiväunet treenien jälkeen. Normaalisti, jos on väsyttänyt, niin se lataa vartin ja on taas valmis kujeilemaan. Eikä se tokoiluun ole väsynyt ennen ollenkaan. Eiköhän sitä kestävyyttä saada pikkuhiljaa lisää, molemmille.

Seuraavalla kerralla treenataan kuulemma noutoa ja saa tuoda oman kapulan. Saisinkohan jotain vinkkiä ja motivaatiota sen taaksepäin ketjuttamisen aloittamiseen... Eli luovutus ja pitäminen tarvitsevat treeniä. Innokkaasti Lilli hakee ja lennokkaasti heittää...

Motivaatiota treeneihin lisää se, että ohjaaja kysyi ihan tosissaan, että ollaanko me oltu jo kisaamassa! Miten se saattoi kuvitella jotain sellaista!?!  Ehkä mekin vielä joskus... Nyt treenataan.