Tämä viikonloppu oli täynnä (muuta kuin koira-) ohjelmaa, mutta yritin pitää huolta siitä, että Lillis pääsee kunnolla riehu-ulkoilemaankin. Lauantaina lenkkeiltiin läheisessä metsässä ja riehuttiin tööttävän pallon kanssa. Tavoitteena oli tehdä pallosta superkiva (no sitä se jo onkin) ja välttää se, että sitä käytettäisi VAIN kun tulee koiria vastaan. Lilli nimittäin hiffaa todella nopeasti, että aijaa, nyt se tekee noin, että missäs se koira on... Eli yrittämällä saada huomiota pois koirista voikin vahvistaa sitä huomion kiinnittämistä niihin koiriin. Hankalaa. Aloin miettiä, että ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ohituksissa saattaisi riittää se, että saa vaan kantaa palloa suussa. Tai se voisi olla jonkinlainen tavoite. Pallon kanssa vedettiin sitten HIEMAN ylikierroksille... Mutta treenattiin jotain hauskaakin, nimittäin "pituushyppyä" niin, että emäntä ja isäntä pötköttävät maassa (oikeasti ihailtiin ensin tähtitaivasta) ja pallo heitetään meidän ylitse. Aika hienolta näyttää ylitse hyppäävä koira, joka venyttää itsensä vauhdittomassa hypyssä uskomattomiin mittoihin. Käskyttämällä piiitkä tuli lisää pituutta vielä ja hypyn alastulo olisi riittänyt kolmenkin ihmisen ylitse hyppäämiseen.

Harvinaista herkkua eli koko perheen ulkoilua oli luvassa myös sunnuntaina. Sunnuntaina olisin voinut mennä koiratta katsomaan näytelmiä tai agilitykisoja, mutta päätin jättää väliin molemmat, levätä oikein kunnolla ja ulkoilla järven jäällä. Joskus pitää nimittäin ottaa ohjelmaan laatuaikaa ihan vaan perheen kera. Lillillä oli ihan superhauskaa. Heiteltiin tennaria ja Lilli teki villejä syöksyjä tennarin perään. Joskus pallo sujahti sisälle hankeen Lillin huomaamatta ihan tarkkaa putoamiskohtaa, ja silloin saatiin ihailla hullua etsintähäntää, joka vispaa ja vatkaa villinä puolelta toiselle ja vetää välillä täyttä ympyrää. Hauska näky. Vähemmän hauska näky oli, kun lumelle ilmestyi välillä verta. Paikallistin lämää ottaneeksi kohdaksi toisen etutassun. Hanki oli paikoitellen todella kovaa, ja palloa piti metsästää tietysti hulluin hypyin lunta tampaten - kettuhypyiksi kutsun näitä hyppyjä, joissa metsästetään hurjalla hypyllä ilmaan ja lyöden alastullessa tassut vierekkäin maahan ja kuono perään. Lilliä ei näyttänyt yhtään haittavaan. Kun lopulta laitoin pallon piiloon, ettei tulisi enempää vahinkoa tassuun, alkoi kieriminen. Lumessa pyörittiin ja vatkattiin tassuilla ilmaa ja aivasteltiin päälle. Naama oli kuin Naantalin aurinko tai Hangon keksi. Lilli ainakin arvosti tämän päivän ohjelmavalintaa. Luultavasti seuraavat vesikoiratreffit ovat kyseisen järven jäällä jonakin helmikuisena viikonloppuna.