Alle kolmevuotiaan koiran päivän tähtihetkiä tänään:

1. Villiä juoksua tennarin perässä valaistulla hiekkakentällä/radalla. En olisi lopettanut ikinä, mutta emäntä lopulta kyllästyi heittämään tennaria. Virtaa oli yhä - vedin villiä hepulia hiekka lentäen. Koetin loikkia emäntää päin ja tökkiä tennaritaskua (pikku vinkki nääs), mutta emäntä ei oikein tykännyt siitä. Niinpä hepuloin täysillä emännän ympäri. Emännän mielestä olin ihan mahoton ja mulla meni yli. Mun mielestä oli ihan superkivaa!!! 

2. Vilvoittelu lammessa ja lätäköissä tennarijuoksun jäljiltä. Tuli vähän kuuma! Eka kerta pentuprojektin jälkeen, kun tuli hinku lätäkköön/lampeen/uimaan. On tosi kätevää maata matalassa lammikossa ja juoda samalla. Vilvottelua parhaimmillaan - sisäisesti JA ulkoisesti.

3. = luonto-ohjelma: Illalla katsottiin telkkaria (videotykillä kankaalle heijastettuna - kaikki on suurempaa siis). Luonto-ohjelmassa oli gepardeja. Ne kiinnitti mun huomion. Emäntä sanoi vielä, että onko ISO KISU? Piti hieman murista, vaikka TIEDÄN, että "se on telkkari", niin kuin emännällä on tapana sanoa. Katsoin tosi tarkkaan, mitä ne tekee. Sitten istuin alas, ja alon rapsuttaa itseäni takajalalla hölmö ilme naamalla. Välillä tuli jotain muita eläimiä ja kasveja, mutta ne ei kiinnostaneet mua. Aina kun tuli ISO KISU takaisin ruutuun (näyttivät ainakin kolmeen eri otteeseen niitä gepardeja), niin toistui sama kaava. Jähmetyin hetkeksi tuijottamaan niitä, istuin alas, ja aloin rapsuttaa itseäni takajalalla mietteliäs ilme naamalla. Muuten en ole rapsutellut itseäni ollenkaan. Emännän mielestä tämä oli jokin ele epätietoisuudesta, mietiskelystä tai rauhoittelusta. Emäntä nauroi mulle, kun tajusi, että rapsuttelen aina kun näkyy niitä gepardeja. Pitihän mun sitten varmuuden vuoksi käydä katsomassa tähystelypaikaltani olkkarin ikkunasta, että näkyykö niitä isoja kisuja siellä pihalla. Sitä emäntä repesi ihan täysin ja nauroi kauan ääneen. Kysyi vielä multa, kun hyppäsin alas tähystelypaikalta, että näkyikö mitään... No ei näkyny. Mutta TIEDÄN, että siellä pihalla hiippailee joskus kissa... Ja mistä sitä tietää, vaikka ne alkas yhtäkkiä kasvaa, ne on muutenkin NIIN hämäriä otuksia ne.

Lisää outoja otuksia...

4. Neljäs "tähtihetki" on oikeastaan aika nolo juttu, mutta emännän mielestä kauhean huvittava. Puolustuksekseni sanon, ettei emäntäkään ollut nähnyt eläessään sellaista - enkä tietysti minäkään. Iltalenkillä koukattiin lopuksi vielä naapuritalon autokatosten takaa. Siellä on sellaista pitkää heinikkoa. Lisäksi ovat ajaneet puutarhajätteitä sinne talon taa, ja tallusteltiin siitä jätekasan reunalta kulmasta alas katoksen taa. Emäntä näki pimeässä suuren pyöreän pallon, ja hetken katsomisen jälkeen totesi sen valtavaksi pyöreäksi sieneksi. Emäntä oli jo ohittanut sienen, ja vasta silloin mä huomasin - että MIKÄ HITTO TUO ON?!? Luulin selvästi eläväksi. Koetin haistaa varoen, vedin kuonoani koko ajan varmuudeksi takaisin taaksepäin ja olin valmiina väistämään, jos SE hyökkää. Samoin reagoisin varmaankin siilin kanssa, arveli emäntä. Emäntä höpötteli, että se on sieni, mutta ei se sana kerro mulle mitään. Tuijotin vaan ja väistelin ja yritin haistaa, mutta en uskaltanut. Sitten emännällä välähti! Kesällä opin sanan kukka, ja etsin niitä emännälle, jotain voikukkia se taisi silloin kerätä. Silloin päätin auttaa emäntää etsimään niitä, ja jäin haistamaan sellaista kukkaa aina kun löysin sellaisen, ja emäntä yhdisti siihen sanan kukka. Joskus toistekin olen haistanut emännän kanssa jotain kukkaa, sille tuli siitä vissiin hyvä mieli, niin annoin suukonkin perään.  

Sienijuttu ratkesi yksinkertaisesti siten, että emäntä sanoi kovaan ääneen "Se on kukka!" Ja mä olin ihan että AIJAA, ai semmoista lajia - tungin heti kuonon kiinni siihen "kukkaan", haistoin kerran ja jatkoin matkaa. Aika ruma kukka. Emäntää kukka jäi kiinnostamaan siinä määrin, että haluaa tutkia sitä tarkemmin joskus päivän valossa. Aivan valtava pallomöhkäle! Onko jollain tietoa, mikä sieni se sellainen on? Tumma se oli, ja vaaleita juonteita oli kyljessä.

Kyllä kolme - tai kolkyt - vuotiaan elämässäkin voi tulla eteen uusia asioita. Ja joskus monimutkaisetkin asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Örrör vaan teillekin. On ollut niin kiva päivä, että hinkkasin äsken itseäni sohvaan ja örisin. Kokeilkaa tekin joskus, aika rentouttavaa!!!