Astutuksesta asti Lilli on ollut itse sitä mieltä, että pentuja on tuloillaan. Ruoka-annosta olisi pitänyt heti suurentaa, eli sapuska on maittanut neidolle ja pariin otteeseen sitä on yritetty myös varastaa. Astutuksesta lähtien Lillillä on ollut enenevässä määrin läheisyyden tarvetta. Muutenhan Lilli ei sylyttelyistä ja paijailuista juuri ole välittänyt, vaikka onkin nyt vanhemmiten välillä parkkeerannut ihan omatoimisesti rapsuteltavaksi pitkäksikin toviksi. Käskyllä Lillin saa kyllä vieraita moikkailemaan ja ottamaan rapsutuksia vastaan. Moiskauttaa nykyään sitten usein suukonkin käteen hyväksynnän merkiksi. "Sä oot ihan jees." Lilli kyllä oikeasti tykkääkin paijailuista, sillä jos sen käskyttää syliin, se tulee vastahakoisesti ja kellahtaa kyllä itse - ja hetken rapsuttelua vastaanotettuaan saattaa tyytyväisyyttään nukahtaa syliin. 

Tiineyden myötä Lillistä on tullut jotenkin seesteisen oloinen ja hempeä. Parkkeeraa usein emännän lähelle, suukottaa ja nojailee. Näyttää tyytyväiseltä, vaikka välillä selvästi närästää / pennut painavat jo masussa. Yöksi pitää päästä ihan emännän kylkeen nukkumaan. Päivällä torkkuu mielellään kiinni patterissa. Täällä siis tosissaan "haudotaan" pentuja. Päivisin Lilli on vaisumpi kuin yleensä, mutta iltaisin ja öisin kun vointi on parempi, on ollut vielä kovastikin vipinää tassussa. Täällä voidaan hyvin ja paksusti. 

Pihassa Lilli on pari kertaa ehtinyt haukahtaa naapureille. Yleensä Lilli ei pihassa naapureille kommentoi mitenkään, mutta nyt pennut masussa on tullut tarvetta kommentoida. Ohitukset sujuvat kuitenkin hyvin kontaktissa, eikä haukahduksia tule, kun emäntä vaan muistaa ottaa koiran pihassa kontaktiin. Sana "tässä" toimii parhaimmin. Hassua sinänsä, vaikka ihmisiä on jossain määrin tarve vahtia, niin koirien ohittelu on taianomaisen helppoa. Melkein missä vaan ja millaisia koiria vaan, Lillillä ei ole niille mitään sanottavaa. Ottaa kontaktia itse emäntään. Ilmeisesti pennut masussa ei kannata alkaa ryppyilemään kenellekään. Jopa haukkua räpyttävät koirat ohitellaan ilmaan minkäänlaista kommenttia. Toisaalta, Lilli kertoo ahkeralla merkkailulla toisille olevansa yhä kulmakunnan Queen, ja koipi nousee erittäin ahkerasti korttelikierroksella iltaisin. Luulen, että yksikään pissa ei jää merkkaamatta päälle. Kaikenlainen aktiviteetti ja temppuilu on helppoa ja neidolla on todella kova hinku ja motivaatiota treenata. Ruoan himo on ehkä osasyy, mutta neito tykkää treenata jopa aamupäivällä, vaikka ruoka ei maistu ja selvästi närästää. Nyt ois kova hinku tokoilemaan, toivottavasti sama hinku on molemmilla vielä loppukeväästä! 

Tämmöistä meille kuuluu. Lilli on jo mahtavissa mitoissa, nisät ovat jo venyneet vähän ja vatsa pyöristynyt kauttaaltaan. Emäntä erehtyy joskus paukuttamaan Lilliä kylkeen hieman voimakkaammin, jolloin Lilliltä tulee syyttävä katse. Lilli kun ei hellistä lääppimisistä ole pahemmin perustanut, vaan kunnon vatkaus ja kylkipaukutus on ollut parempi kehu. Nyt emännän pitää vaan muistaa, että hempeillään ja hellästi rapsutellaan leuan alta, nojaillaan - eikä paukuteta kylkeen, kun on pennut vatsassa! Monet unet on jo pennuista nähty, lukumääristä ja väreistä on tehty veikkauksia. Ruskealle pennulle meillä on jo nimikin valmiina, joten pentuhaaveilua ilmassa meilläkin. Katsotaan, mitä elämä mukanaan tuo. 

Rauhallista joulua! 

toivottavat maitovalas ja emäntänsä