Lilli on saanut kesän aikana lihaksia. Niitä on kerätty riehumalla. Emäntä on löysännyt tiukkapipoista asennettaan esineiden perässä sinkoilusta hulluuden rajamailla. Mielestäni koira vetää silloin ylikierroksilla, mikä ei tee pidemmän päälle hyvää, vaikka monet agiliitaajat tuntuvat tahtovan koiralleen juuri sellaista olotilaa - treeneissä. Olenhan minäkin hyödyntänyt agilityssä sitä piippaavaa palloa, ja sitä vingauttamalla saa huomion ohituksissakin. Lentävä pyöreä esine voi kuitenkin olla kaksiteräinen miekka, sillä sillä voi vetää sellaiset kierrokset, että alkaa mennä jo niin sanotusti yli. Eipä se metsässä ja rannalla toisaalta haittaakaan, joten tänä kesänä palloa on viskottu ihan hulluna, ja Lilli on nauttinut ja kehittänyt mahtavat lihakset sinkoilemalla, juoksemalla tuhatta ja sataa, loikkimalla ilmaan ja uimalla. Kerran päätin, että heitän palloa rannalla oikeasti niin kauan, että neito kyllästyy. Minä kyllästyin siihen viskomiseen ennen kuin neito uimiseen.  

Löysempään asenteeseen on kuulunut myös löysäily treeneistä, vaikka kesällä olisi ollut aikaakin. Emäntä ei ole kovin kuumuuden kestävä, joten se on rajoittanut päiväsaikaan treenaamista ja lenkkeilyäkin kesällä. Hakutreeneissä käytiin kerran kesällä Lillin pennun Iineksen kanssa. Myös Iineksen isäntä tuli treeneihin, mikä on suoraan sanottuna kadehdittavaa! Ei meidän perheessä vaan onnistuisi. Treenattiin kerrankin niin, että koira lähetetään keskilinjan molemmille puolille hakemaan, eikä vaan yhteen suuntaan. Haettiin hakukaarta. Hienosti löytyi kaari, niin Lillille kuin Iineksellekin. Iinekselle alkaa selvästi tulla toimintaan järkeä ja koohotus ei ole enää se pääasia. Hienoa! Silti:

Iines kuvattuna yhdellä sanalla: vauhdikas

Diego kuvattuna yhdellä sanalla: kiltti

Saimme kesällä hoitoon kiltin pojan, Diegon (Lillin pentu myöskin). Diego söi ensi töikseen meille tullessaan Lillin ruuat kupista, eikä Lillillä ollut mitään sitä vastaan. Sanomista tuli, kun jostain Lillin kätköstä (josta minäkään en tiennyt) löytyi viinipullon korkki. Lilli ärähti ja Diegolta putosi korkki suusta. Lilli kävi äkkiä jemmaamassa aarteensa uudelleen. Muistaakseni Mikke-siskolla oli jonkinlainen mielenkiinto pieniin esineisiin. Nyt on havaittu Lillillä samaa. Viinipullon korkit ovat ihquja, ja niitä nutustellaan erityisesti siitä päästä, joka on lillunut siellä viinissä. 

Diego pääsi mukaan verijälkileirille ja mökkeilemään perroseurassa. Suuri kiitos vielä järjestelyistä Sannalle! Emännän selkäkin tuli parempaan kuntoon kaislan leikkaamisesta, joten olemme mieluusti mukana toistekin. Lilli ja Diego harrastivat mutapainia rannassa ja Diego innostui alun arastelujen jälkeen uimaan niin, ettei menannut malttaa tulla rannalle enää ollenkaan. Diego halusi ihanasti tulla syliin myös uidessa, ja hengaili rannallakin sylissä. Lilli ei ole hengailukoira, vaan sille tulee helposti sanomista, jos hengaillaan paikallaan koiraseurassa. Hauskaa, että Lillin pentu Diego on kuitenkin sylyttelijä ja pusupoika, jota ei vieressä hyörivät koirat haittaa. Diego vähän liehitteli kyllä tyttöjä, mutta väisti heti jos joku ärähti. Poikien kanssakin olisi tullut toimeen mainiosti, kiltti poika kun on, mutta lainakoiran kanssa en uskaltanut päästä Diegoa hengaamaan muiden poitsujen kanssa. Niinpä valokuvakin otettiin blondikaksikosta erikseen ja liitettiin kuvankäsittelyllä samaan kuvaan muiden kanssa. Mun mieltä lämmitti erityisesti, että hulluimmat painit nähtiin kyllä tämän blondikaksikon toimesta. Pieni pilke silmäkulmassa on jotain, mitä minä haluan koirassa olevan. Vaikkei se hulluttelu aina treenikentällä niin nauratakaan, niin siitä syntyy se elämänilo, joka siirtyy myös omistajaan. Ihania blondeja!  

Verijälkikurssilta jäi paljon käteen. Kaisa Hilska on hyvä kouluttaja. Tällä kertaa myös vedimme verijäljet itse, joten nyt sujuisi sekin... jos vaan viitsisi alkaa veren kanssa lutraamaan. Jotenkin musta tuntuu, etten edelleenkään viitsi. Itse jälki meni mun mielestä kökösti. Lilli jäljesti välillä ja lopussa ihan ok:sti, mutta ei selvästi alussa tiennyt, mitä tuli tekemään. Verijälkeen käytän hassua käskyä "vertaa", sillä en halua pilata "jälki"-käskyä, jota käytän ihmisjäljelle. Verijäljestäminen kun on ihan erilaista jäljestystä. Tuore jälki ei oikein sovi Lillille, se alkaa koohottaa liikaa. Olen opettanut Lillin etsimään polkuja metsässä, ja kun sillä "vertaa" käskyllä ei vielä ole Lillille selvästi tarkoitusta, etsiskeli se minulle polun verijäljen alussa ja siis haarautui sinne jäljen jatkuessa ei suuntaan. Kiipesi muistaakseni kivellekin (hovivalokuvaaja on opettanut poseeraamaan kivillä). Katseli minua ihmeissään. Alkoi se sitten jäljestääkin. Mä en tykännyt seilaavasta jäljestystavasta yhtään, melkein revin tukkaani eksymisistä ja kuono ylhäällä (ilmavainu) jäljestys oli jotain karseaa. Kunnes Hilska kertoi, että verijälkeä kuuluu jäljestää niin, kuono ylhäällä (veren haju maassa on liian voimakas, eikä koira pystyisi seuraamaan jälkeä niin voimakkaassa hajussa tms.) ja verijälkeä saa hakea seilaten. Noh, mä en tykkää. Lilli jäljestää tosi tarkasti ihmisjälkeä. Silti mulla on jäljen suhteen nälkä kasvanut syödessä, ja olen harkinnut, että pitäisikö Lilli opettaa haistamaan jälki vieläkin suuremmalla tarkkuudella, askel askeleelta. Mä en ollut tyytyväinen siitä, jos Lilli ajoi ns. vain toista jalkaa, eli vain vasemman jalan jälkiä tms. Niinpä sille on jo tavallaan haettu tietynlaista jälkitarkkuuta. Noh, pk-jälkitreeni on ollut kesällä kovin vähäistä, kun törmäsimme käärmeisiin. Nyt niitä voisi jo tehdä. Pk-jälkeen liittyen olen VASTA NYT alkanut treenaamaan niitä keppejä, eivätkä ne tietenkään varsinaisella jäljellä enää tässä vaiheessa kiinnosta, joten niiden kanssa on edessä kova työ. Jos aiot alkaa harrastamaan pk-jälkeä koiran kanssa, ota kepit heti mukaan treeneihin. Noh, mehän ollaan kuuluisia siitä, että noustaan persus edellä puuhun. Jostain on koiraharrastus aloitettava, ja virheistä sitä yleensä oppii parhaiten. 

Noutoon liittyen treenikapulan pitämistä on treenattu kesällä jonkin verran. Tennismateriaalista valmistettua kapulaa Lilli pitää jo pitkään ja saan koskea siihen, niin että neito pitää sen jälkeenkin. Puista kapulaa on vasta nostettu ja pidetty hetti naksuttelemalla. Nopeasti oppii, pitäisi jaksaa treenata useammin. 

Uinnissa huomasin, että pallon palautuksen lisäksi tänä vuonna palautuu myös patukka, jonka kanssa aikaisemmin on vain juostu karkuun ja yritetty piilottaa se patukka maahan. Yhdellä treenikerralla, jolla heitin patukan veteen vain, jos se tuotiin suoraan mulle ilman kaarroksia (kaarroksen kera tuodun patukan heitin kuivalle maalle päin) tuli asia kokonaan selväksi. Patu tuodaan emännälle. Emännän pitää vain muistaa sanoa taikasana "tässä".