Pakkasta n. -15 astetta. Tassut jäätyi jos poseerasi kauan paikallaan. 

Ennen lenkkiä tapahtui seuraava episodi:

Emäntä istuu eteisessä, josta näkyy keittiöön. "Etsi hanska, ylhäällä." Lilli menee keittiöön, tähyilee ensin keittiötason suuntaan, jatkaa matkaa kuono ylhäällä tähyillen ylöspäin. Tulee patterille, riuhtaisee hanskan patterilta ja tuo sen vauhdilla emännälle. Emäntä antaa namin takin taskusta. "Etsi toinen hanska." Lilli juoksee suoraan patterin luo, meinaa ottaa pipon, mutta lamppu syttyy ja valitseekin vieressä olevan hanskan, ja kipittää taas vauhdilla hanska suussa emännän luo. Emäntä antaa namin. "Etsi pipo." Koira näyttää hymyilevän mennessään, sillä tietää tarkalleen, missä etsittävä on. Myös pipo päätyy emännän syliin vauhdilla, nami koiralle. 

Hanskojen etsinnän lisäksi Lilli on toiminut taas sukkarobottina kantaen likaisia sukkia makuuhuoneesta keittiöön pyyhkeen päälle, josta emännän on helppo nostaa ne koneeseen. Päältä täytettävää konetta Lilli ei osaa täyttää... vaikka osaa se pallon heittää ylöspäin, joten ehkä sitä voisi jalostaa tähtäämään pesukoneeseen... Pallon kanssa on opeteltu uusi temppu "pudota". Lilli tykkää metsässä kiipeillä korkeille paikoille ja ottaa mielellään kopin heitetystä pallosta. Niinpä kopittelu sujuu koiran ollessa korkeammalla, kun pallo vieritetään/tipautetaan emännälle käskyllä "pudota" ja odotetaan rauhassa emännän heittoa. Vauhdikkaampaa kopitteluakin on harrastettu, niin että lumi pöllyää. Kerran pallo pomppasi Lillin kuonosta johonkin niin, että kumpikaan meistä ei nähnyt mihin se meni. Etsimme palloa ehkä viisi minuuttia, kun emäntä oli jo valmis lähtemään kotiin. Lilli etsi ja etsi häntä vipattaen. Lopulta se löysi kuin löysikin pallon, jonka olin muka etsinnässä auttaessani tampannut syvälle lumeen. Sitkeä otus. Palloa ei jätetä! Ja se onkin se lelu nro 1.

Neidolle maistuisi ruokaa nykyään valtavasti. Välillä se istuskelee huvikseen keittiössä ruokaämpärinsä ääressä, josko se vaikka aukeaisi. Onpa sitä raavittukin pienen laulun kera, jos emäntä heltyisi vähän ylimääräistä antamaan. Eilen Lilli sai nuolla rahkan teosta jääneet kipot ja tänään se sai palan jauhelihaa, porkkanaa ja lanttua... ja se lanttukin maistui! Neidon muodot alkavat olla hippasen pyöreät, joten ruokaämpärin mitta otettakoon taas käyttöön. Emäntä on koettanut vähän jekuttaa koiraansa ja on ottanut vanhan pullotempun käyttöön. Ruokanappulat muovipullon sisälle, niin ruokailu kestää hippasen kauemmin. Lillille on muodostunut jo vakityyli kaikenlaisiin "älypeleihin" - tassulla huiskaistaan täysillä, niin että esine lentelee pitkin seiniä ja lattioita heittäen herkut samalla sisältään. Mitäs sitä turhaan äheltämään ja kääntelemään jotain väärinpäin, kun voimallakin siitä selviää. Lilli myös viihtyy nykyään nukkumassa ihan kiinni emännässä ja kömpii välillä vapaaehtoisesti kainaloon. Neito "mä en muka tykkää läheisyydestä vaikka oikeasti tykkäänkin" on muuttumassa neidoksi, joka ihan vaan tykkää läheisyydestä. Meidän timantista ovat särmät tainneet iän myötä hioutua, mutta timantti se edelleen on. Eikä timantti koskaan muutu helmeksi - loistaa vaan ja on sitkeää ainesta, varmaan koko ikänsä. Sellaisena Lillistä pidän. Paras koira minulle.