Janitan kursseilla on opittu, että esteiden nimiä ei ole tarpeen huudella, vaan koiraa voi ohjata ihan hiljaa. Emännän haaveilemaa "huopatossuagilityä" ei kuitenkaan ole olemassa, vaan agilityssä saavat käyttää ääntä niin koirat kuin emännät. Tällä kurssilla opimme käyttämään enemmän ääntä - molemmat...  Lillille agility on aina vaan hauskempaa ja sunnuntaina alkoi olla kovasti kierroksia koirassa. Emännän mielestä kierroksia oli jo ihan liikaa, mutta Marko kouluttaja oli kovasti tyytyväinen, käski vaan villitä koiraa lisää ja sanoi, että suoritukset menivät parhaimmin kun koira oli korkeimmassa vietissä. Pakko kait uskoa. Vaikka pallokädellä ohjaus ei kyllä entisille tokoilijoille sovi. Koira on heti ottamassa kontaktia pallokäteen eikä välttämättä irtoa kunnolla. Marko käski ohjata pallo kädessä, sanoin että ei tule onnistumaan, koira ei irtoa putkeen. Marko ei uskonut, vaan vei itse Lilliä pallo kädessä - eikä se mennyt sinne putkeen vaan jäi tuijottamaan palloa. Emäntä tuntee koiransa kovin hyvin - ja Marko käski pistää pallon sittenkin taskuun. Välillä pallolla ohjattiin kuitenkin, etenkin takaakierroissa huomion saamisessa kovin hyvä juttu. Lilli kun on oppinut (=opetettu) kiertämään koko este (puu, puiston penkki jne.) niin se tahtoi aina vaan kiertää koko esteen ilman hyppyosuutta. Jopa niin, että kun Marko seisoi siivekkeen edessä esteenä, tunki Lilli väkisin Markon ja esteen välistä "kun emäntä käskee kiertää, niin minähän kierrän, vaikka joku koettaisi estää". Hyvä Lillis!  Sehän tekee juuri niin kuin opetettu on. Kovin hassua on, että Janitan kursseilla on opittu ns. vaikeampia kuviopyörityksiä, ja mun ehdotukset ovatkin yleensä vähän vaikeamman kautta, enkä tunne ollenkaan ns. "alkeistason" kuvioita. "Mitäs jos tekisit tässä vaan ihan peruspyörityksen?" "Mitäs jos menisitkin ihan valssilla vaan?" Lillillekin tuntui sopivan paremmin perusmeno, jossa kropalla annetaan enemmän tukea liikesuunnille. Musta on tullut kova merkkaamaan, vaikka Lillille ei aina riitä pelkät merkkaukset vielä siihen, että sen saisi esteestä yli. Meiltä on jäänyt harjoittelematta perusjuttuja, kuten takaakierrot (SIIVEKKEEN KIERTOHARJOITUKSET ettei sitä koko estettä yritettäisi kiertää aina), välistävedot, väliintyönnöt, valssaukset (joissa emäntä tarvitsee yhä harjoitusta...) Mutta taas huomasi, että paljon on edistytty. Ja emännällä oli ihan omia ideoita, miten tässä ja tässä kohdassa oli ajatellut ohjata, vaikkei termistö ihan ollut vielä hallussa ja välillä yritettiin ohjata vaikeimman kautta. Kiva laji, ja taas tuli paljon uutta. Lilli on alkanut nauttia lajista emännän makuun liikaakin, mutta meno näyttää(isi) hienommalta (jos emäntääkin saisi vähän vauhtia), kun koiraan on tullut vauhtia. Negatiivisena huomiona Lilli piippasi sunnuntaina, kun emäntä tutustui rataan (olisi niin kovin halunnut radalle - lauantaina ei vielä piipannut vaan oli oma itsensä), ja keräsi (yli)kierroksia, mikä näkyi heti varasteluna lähdössä. Ensimmäiset esteet kiersi hyppäämättä ja keskittyi vasta kun sai vihdoin palkkapallon kerran itselleen. Sen jälkeen teki taas hommia, suurensuurella draivilla, mutta radalla on edelleen huutamatta, vaikka käy kovin kierroksilla. Emäntä oli sitä mieltä, että liikaa kierroksia, Markon mielestä koira meni aina sitä paremmin, mitä enemmän sillä oli kierroksia. Noh, alun porsasteluun voisi auttaa se, että koira olisi rataantutustumisen ajan autossa, ja että se saisi vähän leikkiä pallolla ennen kentälle menoa(?). Harvinainen ongelma meillä. Olen päättänyt kestää vähän porsastelua Lilliltä, kun se kerran kuuluu lajiin - ja koiralla on niin tajuttoman kivaa. Agility on porsastelulaji. Lilli irtoaa jo tosi hienosti - normihyppyesteillä jopa silloin, kun emännällä on pallo kädessä, joten palloa voi taas käyttää ohjausapuna. Porsastelun seurauksena Lillistä on tullut rohkeampi radalla, joten sepä ei enää kilttinä koirana himmaile ja odota aina emäntää - vaan suhahtaa täysillä ohi. Ja menee muuten LUJAA!   Mä olen aina tiennyt, että Lillis on nopea... mutta että noin nopea! Lähetän koiran kiertämään estettä, kun vedän sen esteen yli, mun pitäs olla koiran edellä mutta jo tässä kohtaa käy niin, että Lillis on edellä ja seuraava välistä työntö menee läskiksi. Kymmenen toistoa, aina sama juttu! Yritän varastaa ja ties mitä... Jos Lilli ei kierrä koko estettä vaan saan sen hyppäämään oikeasta välistä, se on jo mun edellä, vaikka mun pitäisi olla. Mitä ihmettä tässä tapahtuu?!? Miten ihmeessä mä voin olla näin hidas? Takaperin juokseminen on edelleenkin vaikeaa. Sunnuntaina meidän toinen kerta radalla loppui siihen, kun Marko sanoo "Ei millään pahalla, mutta SÄ olet ihan loppu". Ja niin mä olinkin! En olisi jaksanut enää yhtään! Ja kun me ehdittiin radalla vielä kolmaskin kerta, mun suusta pääsi: "Mitä? Vielä? Voi ei!"  Saimme siis treenata jopa enemmän kuin jaksoimme (tai siis emäntä jaksoi). Erittäin hyvä kurssi. 

 

• (9 kepit osana rataa jätimme vielä tekemättä - milloin ja missä näitä keppejä ja kontakteja tuleepi harjoiteltua, kun kursseilla aina vaan sanon, että ei osata vielä...)
• (14 & 15 mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä tähän väliin ennen koiraa, vaan Lilli oli aina ennen ja joka kerta meinasin astua sen päälle, eikä ohjaus 15 ollut mitään kaunista katseltavaa tai ergonomisesti kiva suoritus koiralle... äkkipysäys ja pukkausheitto lähes takaisinpäin esteelle 15...)
• 17 ohjaava (oikea) käsi vedetään taa, vasen OLKAPÄÄ tulee samalla eteen
• MUISTA KEHUA JA KUTSUA KOIRAA! (= ei äänetöntä agilityä)

 

• 3 & 4 takaakierto, tossut suoraan (=ohjaajalla suora juoksulinja), veto vastakkaisella kädellä, kiertoon lähetys aina koiran puoleisella kädellä, palkkaa ei saa heittää, vaan pitää pudottaa suoraan maahan (=pysäyttävä, ei lähettävä käsi)
• 5 peruutus valssissa muurin suuntaan, jotta koiran juoksulinja esteelle 6 muodostuu (niin ettei itse ole tiellä ja ohjaa takaisin esteelle 4)
• 6 & 7 välistävedossa käännetään koko rintamasuunta (myös tossut) kohti koiraa ja liikutaan takaperin, vedätys vain toisella kädellä, ei molemmilla (=se käsi, joka ei ollut ensin koiranpuoleinen käsi)
• 13 & 14 pysäyttävällä vastakkaisella kädellä vedätys hyvin pitkään, käden vaihto (=lupa irrota) vasta ihan esteen 14 edessä - jätä tilaa hypylle, älä vedä ohjauslinjaa liikaa kiinni esteeseen 14
• 17 (johon asti emme ehtineet) olisi ollut tuttu saksalainen, joka on ilmeisesti takaakierto+päällejuoksu+persjättö(?)=ohjaava käsi vasen ohjaa esteen taa, merkkaus oikealla, ja perjätössä ohjaavan käden vaihto oikeaan käteen
• 18 olisi ollut jaakotus, joka ilmeisesti menisi näin: käännetään lähestyvälle esteelle persus, liikutaan takaperin vedättäen koira esteen yli, käsi ei vaihdu?
• 17 & 18 yhdistelmän saksalainen + jaakotus vaihtoehtona pyöritys+valssi+pyöritys, jolloin koira kulkee esteen 17 jälkeen sen ohi eri puolelta

Lauantain rata tuntui helpolta ja siihen löytyi ihan omiakin ideoita. Sunnuntain pyöritys oli hippasen tuskaisa ja hiki virtasi, mutta hauskaa oli. Oli hassua huomata, että meille ovat vaikeimpia ihan peruskuviot. Niistoa ja saksalaista on harjoiteltu kyllä, mutta ei pyöritystä, välistävetoa, takaakiertoa... (Me yritetään nousta taas tässäkin lajissa persus edellä puuhun - vaikka tässä lajissa olennaista ohjaajalle onkin oppia se persus edellä kulkeminen!  ) 

Estekuvioiden lisäksi kirjasin ylös seuraavaa: 

• haltuunotossa (välistävedon jälkeen) SINÄ määräät koiran vauhdin = tarkoituksena jarruttaa koiraa, vastakkainen pysäyttävä käsi käytössä (koiran puoleinen = lupa irrota) 
• takaakierrossa (sarja takaakiertoja) ideana ohjata koiraa niin, että ohjaaja edessä koira takana, ohjaaja kulkee ihan esteitä hipoen -> En vaan ehdi! Lilli AINA edellä!
• vedättäessä koiraa älä kumarru, veto vastakkaisella kädellä lähellä vartaloa = käsi alhaalla, ei itse alhaalla ollen

Meidän vuoro oli molempina päivinä päivän ensimmäisenä ja se sopi meille hyvin. Itse en ollut niin tukossa kuin loppupäivästä hallilla seisseenä olisin ollut. Koira-allergia iski kyllä todella pahana hallilla. Myös toisena päivänä edellisen päivän koirapölyannos näkyi suorituksessa, lauantaina keskityin ja pystyin paljon paremmin. Toki sunnuntain rata oli myös vaikeampi ja meille vieraampia kuvioita. Ja se on ihan fakta, mitä Markokin vihjaili, että emännältä loppui kunto kesken sunnuntaina. Lauantain jaksoin ihmeen hyvin. Kiva fiilis jäi molemmista päivistä. Lilli irtoaa hyvin - mutta ei toisaalta enää omatoimisesti jarruttele ja odottele emäntää, vaan mun pitää oikeasti oppia ottamaan sitä haltuun ja jarruttamaan. Fakta on nimittäin myös se, että koskaan en tule ehtimään mukaan Lillin vauhtiin. Lähetän sen, ja se on jo ohi, vaikka mulla piti olla etumatkaa. Mitä ihmettä?!? Miten se on mahdollista? Mun oma tykinkuula. 

 

Tiinalle kiitos järjestelyistä ja ohjelmanumerosta nimeltä Mauno, Hannalle kiitos rauhallisen yöpaikan järkkäämisestä ja aamukahvista. Marko on mainio kouluttaja, joten toivottavasti jatkoa Mouhijärvellä seuraa. www.procanis.fi/

P.S. Lillis lähettää lämpimät painiterkut ihanaiselle puolisiskolleen Ampulle!  Näillä vaan kemiat natsaa ja ihan omat leikkikuviot syntyvät hetkessä. Lillis veti kyllä aikamoista pyllytaklailua Ampun kanssa... Hauskaa näytti olevan molemmilla.

P.S.2 Lillis lähettää lämpimiä terkkuja myös Mikke-siskolle. Aluksi piti taas sanoa varmuuden vuoksi siskolle pör, mutta pennutusten jälkeinen mittailu on historiaa, ja sikoilla oli hetkessä yhteinen sävel. Noh, Lillis päätti sitten mittailla Viivin kanssa pissarallin merkeissä, kumpi on kumpi. Pissaralli sujuu niin, että jompi kumpi käy pissalla, toinen menee haistamaan ja pissaa samaan paikkaan omat pissat päälle, toinen menee äkkiä haistamaan, korjaa tilanteen ja pistää taas omat pissat päällimmäiseksi... Lillis taisi jäädä pissarallin voittajaksi ja kuvittelee siis selvästi olevansa jopa äitiään mahtavampi misu. Viippari taitaa olla asiasta edelleen eri mieltä, ja totesi vaan, että olkoot, luulkoot mitä luulee. Tää on kuitenkin joku Mouhijärven pusikko, ihan sama jos se on Lillisen valtakuntaa.