Jos Lillis listaisi harrastuksensa tärkeysjärjestykseen, luulen, että nykyään ykkösenä komeilisi agility. Jäljestys on tosi kivaa, mutta agissa saa mennä lujaa, ja se on Lillisen ykkösjuttuja. Toki jäljestä on tositosi innoissaan. Aivan erityyppisiä harrastuksia on vaikea vertailla keskenään. Mutta siitä häntäpäästä ei ole epäselvää. Tyhmintä on Lillisen mielestä näyttelytouhu. Pelkkää odottelua, seisomista, joku pieni pyrähdys ja taas seisotaan ja odotetaan. Vauhdikkaista lajeista tykkäävälle ei ihan paras tapa viettää päivää. Mutta kyllä tuo neito emännän oikut kestää, ja joskus näyttelyssä ihan pärjätäänkin, vaikkei Lillis siellä menekään ihan rinta rottingilla. Tänään Koski Tl:stä tuomisina punainen ja vihreä nauha, eli EH ja AVK4. Ei ihan huonosti, mutta ei ihan mahtavastikaan. Toisaalta, ottaen huomioon tuomari(vaihdokse)n, aivan mahtavasti meni. Kyseisen tuomarin linja näyttää ajansaatossa (vuodessa) kehittyneen, vaikka saman tyyppistä arviota sai Lilli edelleen, eli siinä mielessä arvio pysynyt tasaisena. Tämmöistä tänään.

Lillis jaksoi seisoskella aika kivasti asettelemassani asennossa, mutta loppua kohden alkoi kyllästymään, kun piti useassa eri kohdassa vaan seistä uudestaan ja uudestaan. Niimpä kivasti siinä kohtaa kun tuomari kirjoitti arviotaan, oli Lillis jo ihan kypsä ja koetti saada katsekontaktia kehän laidan koiraan ja väänsi kerran itsensä mutkalle, niin että sain asetella sen uudelleen. Ei paha silti. Hyvin jaksoi. Lillis seuraa hienosti tokossa, mutta kehässä on mateleva mato. Juoksuun lähdöissä aina saa herätellä vauhtiin ja tulla lönkyttelee, mutta ei ole innokas itsensä. Liikekään ei varmasti ole siis ihan parasta mahdollista. Harjoituksen puutetta kenties. Ihan kivasti se tuli kuitenkin mun mukana, eikä mennyt mitään omia polkujaan kuitenkaan. Emännällä on paljon opittavaa koiran esittämisestä vielä varmasti. Meinattiin nimittäin kiertää yksittäiskehäkierroskin ensin väärään suuntaan, mutta mitäs pienistä. Heh. Tämä tuomari mittasi kaikki koirat, joka mun mielestä vaalean koiran omistajana on tosi reilusti tehty, sillä vaaleat näyttävät jostain syystä suuremmilta kuin muut ja pidempirunkoisilta kuin muut, vakkeivät sitä olisi. Mitat olivat siis oikein mitattuja, eivätkä silmämääräisiä. Luulen, että tuomarin taka-ajatuksena oli kuitenkin pelotella koiria mittanauhalla, sillä hän melkein hypähti koiran viereen ja kumartui sen päälle mittanauha paukkuen. Muutenkin teki harkittuja yllätyshyökkäyksiä koiran luo, ennen kuin oli ehtinyt sitä kunnolla asettelemaan - tai sitten mä oon vaan vähän hidas. Ainakin hassusti arvioi ensimmäisen koiran pyytäen sen pöydän eteen poseeraamaan, ja kun olin vuoromme tullessa matkalla siihen samaan paikkaan koiraa asettelemaan, niin tuomari hyökkäsi koiraa näpelöimään siinä kesken matkan, niin että jäimme hassusti siihen sijoillemme poikittain. Tuomari taisi haluta koskea koiria ns. vapaana. Ja paukutteli mittansa kanssa koiran korvan vierellä. Lillis seisoo kuin tatti kun on siihen laitettu. Meille olis pitänyt kirjottaa arvosteluun kyllä joku erityismaininta vahvoista hermoista, sillä juuri meidän ollessa loppuarvosteltavana lähtivät suuret metalliset palkintokorokemerkit tuulenpuuskasta liikkeelle asfalttia pitkin. Neljä metallista telinettä sanoi PÄRRRÄÄRRR ja yksi päristeli siinä ihan Lillisen pyllyn takana. Siinä se vaan seisoi. Ihana otus. Lillissä näkyy kyllä pennutuksen jäljet varmaan vielä, joten kuntokuuria pitäs saada aikaiseksi, koirajuoksua tai muuta vauhdikasta. Tuomari sanoi meille "voisi olla jäntevämmässä kunnossa" ja meinasin kysyä, että koira vai emäntä. Noh, jutustelin kuitenkin mukavia tuomarin kanssa ja kiittelin arviosta, niin kuin tapoihin kuuluu. Kehuja arvostelussa tuli rungon mittasuhteista, päästä ja pigmentistä silmien ympärillä. Noottia kulmauksista ja takaliikkeistä. Ei mitään uutta auringon alla siis. Mutta olihan uutisiakin:

Lillin pennut Diego ERI, ROP-pentu & KP ja Bobo ERI, PEK2 & KP. ONNEA! Äippä on niin ylpeä. Pojasta se polvi paranee, vai miten sitä sanotaankaan. 

AGIAGIAGIAGI

Torstaina päästiin taas omatoimiagilityyn ja oli ihan supermukavaa. Mukana olivat myös Rasta, Fari ja Touko. Lilli esitti taas ihanaa ladyä hivuttautumalla seinän vierelle kiinnityksen jälkeen Toukon puolelle, houkutteli Toukon luokseen ja sitten pärräsi, että älä ny tuu mun kimppuun. Okei, juoksut on just ohi, mutta... Vähemmän ladympääkin käytös voisi olla. Muuten oli tosi fiksusti ja odotteli pääasiassa ihan hiljaa omaa vuoroa. Ekan vuoron odotus on se, missä saattaa tulla kommenttia, että tahtoo-radalle, tahtoo-radalle, mutta kun on päässyt kierroksen heittämään, voi rauhassa jo odottaakin. 

Radalla oli vain hyppyiesteitä ja putkia, ja se oli aivan ihana. Tuli kivasti pyöritystä. Meille oli kovasti Janitan kurssista hyötyä, ja taisin sanoa, että se näkyy Lillissä, kun se uskaltaa irrota ja etenee tosi luottavaisesti. Olen tässä myöhemmin kotona vasta pohdiskellut, että se muutos (eli kurssi) taitaakin näkyä minussa. Varmemmat käskyt, selkeämpi ohjaus, olen vähän ketterämpi peruuttaja, mutta paljon harjoiteltavaa on vielä. Osaan ehkä omatoimisesti jo blokata väärän hyppyesteen tai putken suun asettumalla ohjauksen lomassa sen eteen, jos se olisi koiralle tarjolla. Lopputulos on meidän mittapuulla sulavaa liikettä ilman suurempia katkoksia. Erityisen herkku kohta oli pitkä kuljetus hyppyesteiden välissä kulkien. Tajusin heti, että tässä otan kaksi kättä käyttöön ja vedätän koiraa niillä tavallaan näyttäen alas viereeni koko ajan "tässä". Ja sitten irrotus etuviistoon hyppyesteelle. Valssaus samalla vauhdikkaasti takaperin liikkuen on edelleen vaikeaa, mutta sujuu kyllä Janitan takistakiskomisen jälkeen uskaliaammin emännältä. Kaikkein kivointa mun mielestä tällä radalla oli, kun Lillis irtosi vauhdikkasti putkeen. Jee-jee! Harjoiteltiin putkeen irtoamista vielä tauolla ollessa kentän laidan putkella. Tein muutaman kerran hyppyesteen ja U-putken, sitten pyöritystä kahdeksikkoa välillä esteen taa koiraa kierrättäen tyyliin hyppy-putki-hyppy-putki-jne. Lopuksi vielä hetsasin Lilliä ihan hulluna innostaen, niin että pidin siitä kiinni ronskisti, käänsin nenän kohti tiettyä putken suuakkoa ja paukutin kylkeen ja vedin tavallaan koiraa kevyesti pois päin putkesta, niin että sen piti laittaa vastaan ja tavallaan vetää itseään sinne putkelle. Hoin putkeen-putkeen-putkeen ja päästin irti ja johan suhahti. Koira oli ihan kierroksilla vielä putkesta tultuaakin, ja superiloinen ilme naamalla. Ihan superkivat treenit, kiitos kaverit! 

Ratapiirrosta voit käydä kurkkaamassa Toukon blogista:

touko_perro.vuodatus.net/blog/2482902/omatoimiagi-eli-ota-vol-10/