taitaa olla nyt takana. La aamulla klo 10 piti aloitella Paraisilla tokokurssin päättävän leikkimielisen kisan merkeissä. Oltiin vähän myöhässä, kun emännällä oli käynnistysvaikeuksia vauhdikkaan työviikon jäljiltä. Kentällä oli vain kaksi muuta koirakkoa, länsiylämaanterrieri ja novascotiannoutaja. Lilli bongasi tietysti sen novascotiannoutajan taas, mutta huomion sai tosi helposti pois. Tultiin kentälle muina naisina kentänlaitaa kiertäen. Ohjaaja tuli heti kysymään, että haluammeko vielä lämmittelyaikaa vai vedetäänkö koko suoritus kylmiltään. Sanoin, että olemme valmiita ihan heti (parempi vaan, Lillis ei keksi mitään sijaistoimintoja odotellessa). Ja niin sitä vähän pölähtäneenä lähdettiin vetämään ALOluokan liikkeitä läpi. Lilli ehti vähän haistella maata (joskus tämä saattaa olla haittatekijä, etenkin vieraalla kentällä, että Lilli reagoi niin voimakkaasti vieraiden koirien hajuihin ja saattaa ottaa niistä häiriötä - ongelmaksi asti on äitynyt tosin vain juoksujen ollessa lähellä, sillä silloin Lillis on selvästi herkemmässä mielentilassa asian suhteen ja ikäänkuin jumittuu hajuihin) mutta sai kuononsa irti hauista ja menimme perusasentoon. "Onko ohjaaja valmis?" Apuva... jänskää. "On."

Seuraaminen

Sai valita jomman kumman, vapaana tai kytkettynä. Lilli vilkuili novascotiannoutajaa ja päätin varmuuden vuoksi vetää kytkettynä. Ihan sen takia, että on huomattu, että novascotiannoutaja ampaisee hyvin helposti kentänlaidan treeneistään vapaaksi... Mun pitäisi ottaa namit vasempaan käteen ja hihna oikeaan, mutta tänään aamulla olin niin tahmea, että päätin tehdä perinteisesti päinvastoin. Seuraamisesta Lilli jostain syystä tykkää kovasti (ei mikään emännän lempiliike nimittäin) ja vetää sen näyttävästi ja hyvällä draivilla. Ensimmäisessä käännöksessä oikealle jäi mielestäni sekunnin jälkeen namia maiskuttamaan, mutta ampaisi takaisin vierelle. Toimisi varmasti ilman namiakin - ja on kokeiltukin, että pitkä pätkä menee ilman namia. Lillille saa lisää draivia ihan sillä, että kävelee ns. ryhdikkäämmin ja tekee käännökset täpäkästi. Silloin se ikäänkuin skarppaa entisestään. Lilli pomppi täyskäännöksessä hassusti pakilla takaisin viereeni. Näyttää mun mielestä hyvin hassulta, vaikka mulle on vakuuteltu, että se on näyttävä käännös. Viimeisen käännöksen emäntä mokasi, kun kääntyi täyskäännöksen käskyllä "oikea". On muuten hirmuisen vaikeaa kuunnella ohjeita, toimia niiden mukaan ja ylipäätään kuulla niitä kun on pitkän matkan päässä liikkeenohjaajasta ja tähän selin! Tätä pitää harjoitella! Läksyä emännälle siis.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Lilli toimii. Käytin namiapua ja tavallaan pysähdyin itse hetkeksi antaessani maahan käskyn. Tässä taas asia, joka tarvitsee häivytystä. Ja matkaa pitäisi tässäkin kasvattaa. Lilli kyllä lakoaa "maa"-käskyn saatuaan kopsahtaen maahan, vaikka tällä kertaa maa oli hyvin kylmä ja märkä. (Edellisenä päivänä oli tullut vähän lunta ja ollut pakkasta, nyt oli muutama aste plussaa.) Kävelin siis vain hihnanmitan päähän ja sitten takaisin. Tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus tehdä kaikki liikkeet ilman hihnaa, kun vaan olisin tajunnut käyttää tilaisuuden...  Pysyy maassa kun tulen vierelle. Palkkasin vielä edelleen nameilla maahan varmuuden vuoksi ja vapautin - ja kuulin, että olisi pitänyt pyytää perusasentoon, jolloin muistin, että olen tahallaan treenannut ilman perusasentoon pyyntöä, ettei koira opi ennakoimaan. Ehkä kisoissa kuitenkin olisi hyvä muistaa myös perusasento...

Luoksetulo

Perusasento, täpäkästi käsky "odo", "matka riittää", koira istuu ja tapittaa asennossa, "käsky" "tänne" koira pinkoo tuhatta ja sataa, taisi taas hiekka lentää lähdössä. Perusasento ensin eteen. Tulee mielestäni tarpeeksi lähelle, kyykkäystreenimme ovat toimineet (kyykätessä ei kumarru koiran päälle eikä koira jää niin helposti liian etäälle istumaan). Namia suuhun. "Sivu"-käskyllä kiepsauttaa näyttävästi täydelliseen(?) perusasentoon sivulle. Vapautuksen jälkeen Lilli on ihan superiloinen, täynnä virtaa ja eloa. Luoksetulo on selvästi Lillin lempiliike. 

Estehyppy

on toinen Lillin lemppari. Tällä kertaa lähetin kauempaa kuin ennen, vaikka ohjaaja käski lähettää tarpeeksi läheltä, ettei koira kierrä estettä. Musta tuntuu, että voisin lähettää Lillin miten kaukaa tahansa - se nimittäin tykkää siitä hyppäämisestä niin paljon, että valitsisi sen hyppäämisen kuitenkin. Nyt muidostui kuitenkin ongelmaksi se, että Lilli steppasi hieman sivusuunnassa mun kiertäessä esteen takaa Lillin luo. On menty tässäkin namiavuin ja olisi EHKÄ aika alkaa häivyttää sitä namia!  Unohdin myös sanoa sen "seis", kun en sitä treeneissäkään sano... Mahtaako EMÄNTÄ olla koskaan valmis kisaamaan?!?  Tämä on siis yksi Lillin ehdottomasti parhaista jutuista, mitä kentällä pääsee tekemään (sen täysillä juoksemisen lisäksi), joten luulisin tämän liikkeen hiomisen sujuvan...

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Tämän harjoittelu on unohtunut meiltä kokonaan! Oho. On treenattu viimeksi puoli vuotta sitten tms. Sujui kyllä, mutta pysäytin käsiavulla ja pysähtymällä sekunnin ajaksi myös itse ja kääntämällä rintamasuuntaa koiraan... Paljon häivytettäviä asioita siis. Tätä pitääkin muistaa treenata! Lilli kyllä pysyi hienosti paikoillaan. Käytän näissä käskyä "SEIS", kun se on täpäkämpi kuin "seiso".

Luoksepäästävyys

Ei niin minkäänlaista ongelmaa. Tätä on treenattu tällä kurssilla jokaisella treenikerralla, ja Lilli on jo niin ehdollistunut, että ihmisen lähestyessä tapittaa asennossa tuijottaen mun kättä. Annoin namia vielä tueksi. Taisi antaa suukon silittävälle kädelle, tai ainakin nuuhkaisi sitä ja jatkoi sitten mun tapittamista. Ei nousemista, ei pakittamista... Täytyy tosin muistaa, että kouluttaja oli nyt tuttu. Tarvittaisin paaaaljon treeniä vieraiden ihmisten kanssa... Täytyy muistaa ottaa tämäkin projektiksi ja nakittaa ihmisiä "tuomareiksi", niinkuin näyttelytreeneihin aikoinaan.

Paikalla makaaminen

Tästä olin vähän pettynyt, sillä Lilli nousi istumaan, jolloin kävin laittamassa sen uudelleen maahan ja sen jälkeen pysyi. Kesto liikkeellä tällä kertaa muistaakseni yhteensä 1,5min. Aikoinaan L-SSK:n treeneissä saatiin tämä liike tosi vahvaksi ja kestoa kasvatettua. Sain mennä tolpan tai seinän taakse piiloonkin, ilman että Lilli nousi ylös. Pitänee ottaa uudelleen harjoitusohjelmaan tämän keston harjoittelu pikkuhiljaa aikaa kasvattaen. Emännän mielestä suoraan sanottuna tylsää.

 

Olinpa hieman yllättynyt, kun kurssiohjaaja pisteet ynnättyään ilmoitti meidät "kisan" voittajiksi. Saimme valita kassista köysilelun palkinnoksi ensimmäisenä. Lilli ei tosin tykkää lelustaan, kun se haisee jollekin toiselle koiralle... Pystyy kyllä ottamaan lelun suuhun ja kantamaan sitä käskystä, mutta repimään ei lähde. Muut koirat näyttivät kiskovan palkintoleluillaan kentällä. Täytyy laittaa korvantaakse, että pienikin palkinto motivoi ja saa hyvälle mielelle. Saatiin niin roppakaupalla kehuja ja vakuutteluja, että ollaan melkein kisavalmiita. Miksi itsestä ei tunnu siltä? Olenko liian kriittinen? Näenkö aina vaan ne asiat, joissa voisi olla parempi tai joita voisi harjoitella? Meillä meni ihan superhyvin. Lopuksi jutusteltiin ja seisoskeltiin ringissä ja emäntä istutti Lillin perusasentoon niin, että joutui väkisinkin katselemaan sitä novascotiannoutajaa. Aina, kun Lilli otti katsekontaktia, annoin namia. Leikittiin tätä aika kauan. Näin selvästi, miten vaikea Lillin oli olla, kun nn riekkui ja pyöri omistajan ympäri, tuijotti Lilliä, haukahti, rieukkui taas... Mutta aina se katse vaan kääntyi emäntään ja emännälle tuli sellainen olo, että nuo syvänruskeat silmät aivan sulattavat emännän... Katse tuli suoraan silmiin ja sieluun asti. NIIN paljon se yrittää. Ja NIIN paljon me on edistytty. Hyvä Lilli, hieno tyttö! Ja tarvitseeko sitä sanoakaan, että Lillin päivä oli ollut niin hauska, että emäntä sai tuhansia suukkoja palkaksi kehuistaan, ennen kuin lähdimme kentältä.