Lupasin päivittää tokokuulumisia torstaina - mutta ei ollut puhetta minä torstaina(?).  Viime torstaina käytiin Paraisilla tokoilemassa - viimeistä arkipäivän tokoilua. Toko alkoi kello 17 ja kentälle tuli pimeys kesken tokon. Ja Lillis raasu näki "mörköjä". No joo, ehkä ei voi pelkästään "mörköjä" syyttää, kun Lilli bongasi heti erään novascotiannoutajan, joka oli jostain syystä vihollinen nro 1. Viime kerralla bongattu häseltävä belgianpaimekoira ei vienyt neidon huomiota nyt yhtään... Eivätkä muutkaan koirat. Ne olivat ok. Mutta tämä novascotiannoutaja... Hohhoi. Lilli rähähti hihnanmitan päähän, eikä nn ollut edes ihan vieressäkään. En ollut juurikaan ylpeä koirani toiminnasta. Tulipa mieleen, että tälläisessa tilanteessa olisi suihkaus tai muu epämiellyttävä juttu ihan tervetullut juttu. Mutta vaikea tietää ennalta... Lillillä kun ei tällaista käytöstä ole ilmaantunut aikoihin. Semmoinen "hauhau, kun on tylsää" meninki on ihan siedettävää tämmöisen rähjän rinnalla. Lilli kyllä bongaa näitä otuksia toisaalta ihan syystä - nimittäin, juuri tämä koira (nn) paineli kentällä noutoliikkeestä karanneena varmaan viiteen eri otteeseen, koirakoiden läheltä kiertäen ja ns. lällätellen. Eli nn haki noutokapulan ja lähti se suussa kunniakierrokselle pitkin kenttää. ONNEKSI ei tullut meidän vierestä, sillä tavalla kun ei juuri neidon luottamusta rakennettaisi. Lilli vaistoaa tälläiset ehdokkaat etukäteen. Lilli ei tykkää "rebelmindeista", vaikka on mielestäni itsekin vähän sellainen - toisaalta, Lillille on tärkeää se, että silloin kun tehdään töitä (eli noudatetaan annettuja käskyjä), niin silloin EI HÄSLÄTÄ. Ja neidon elämäntehtävä tuntuu olevan vahtia, että muutkin toimivat koulutuskentällä niin kuin ohje on. Jos on sanottu ISTU ja viereinen koira häseltää käskystään huolimatta ympäriinsä, on Lillin HAU-kommentti herkässä. Hohhoi.

Toisaalta kävi omaa koirulia sääliksi, sillä Lilli vaistosi pettymykseni rähjäkohtauksestaan. Ehkä vaadin siis liikaa, kun kuljimme tahallaan nn-koirakkoa kohti (tosin puolen kentänmitan päässä niistä). Lilli nimittäin seurasi ensin minua tiiviisti tapittamalla, ja kun tajusi, ettei pystyisi enää hillitsemään itseään nn-koiran suhteen, kääntyi seuraamisesta eteeni istumaan. (Tavallaan esti meitä menemästä lähemmäs ja esti itseään katsomasta ko. koiraa, kun itse tiesi, ettei enää kestä rähjäämättä. Istui "asennossa" hassu kärsivä ilme naamallaan ja tuijotti minua tiiviisti suoraan silmiin. NIIN paljon se yrittää.) Pieniä askelia, pieniä askelia, miten sen malttaisin ja muistaisin. Jos kentällä on koira, joka ei ole ns. hanskassa (=saattaa karata), voinko vaatia koiraani silloin käyttäymään sen vaistoaman selvän uhan alla? Oisiko pitänyt lähteä kotiin? Itse treeni sujui kuitenkin kivasti. Koulutusohjaajan kommentteja edellä kuvaamaan tilanteeseen: "Sellaista, että toinen koira pääsee koulutuskentällä Lillin iholle, ei saa koskaan päästää käymään." Mulla pitää siis olla silmät selässäkin. Miten treenaamme rennosti, jos samalla "vahdin" jotain toista koiraa sivusilmällä? Lilli lisäksi vaistoaa tälläisen "epäilyni" heti. Miten voin käyttää "huomaamattomuus"-metodiani, jossa käännän Lillille selän ja lähden kävelemään kentältä poispäin - niin että samalla näen, ettei irtokoiria pääse iholle? Huoh. Huomaamattomuus on toiminut hyvin siihen "mulla on tylsää" -haukkumiseen. Periaatteeni on kentällä, että jos koira haukkuu, emme treenaa. Se on treeni-intoiselle koiralle hyvä rangaistus. Ai niin, ja siitä koulutusohjaaja varoitti, ettei Lilli ala haukkua saadaakseen huomiota/palkkaa. Hahhaa, siinä suossa on käyty jo Lillin ollessa pentu ja käydään monasti edelleen. Mua viedään välillä sata-nolla tyyliin "hau-hau - herkkuja kiitos!". Hohhoi. Koulutusohjaajan muistutuksesta oli se hyöty, että tänä torstainakin käytin aika paljon tuota huomioimattomuutta, eli jo kun Lilli alkoi tuijotella toista koiraa ja korvat nousi, lähdin vaan eleettömänä kävelemään poispäin kohti kentän reunaa. Tehokasta.

Ja sitten itse koulutussisältöä. Lilli tykkää noutamisesta. PALJON. Noudettiin pääasiassa sitä kuuluisaa treenikanaa nimeltä Reinikainen. Halusin tahallaan välttää oikean kapulan käyttöä - edelleen nimittäin mielessäni taaksepäin ketjutus tai "pakkonouto"  opetusmetodeina. Lilli heitti Reinikaisen aina mullepäin. Luovutus kaipaisi hiomista/opettelua, kun vaan saisi emäntä itsestään irti aloittaa sen harjoittelun. Tehtiin aika paljon sellaista, että Lilli istui perusasennossa vierelläni, heitin Reinikaisen ja käskystä vapautus hakemaan. Lilli olisi jaksanut tätä vaikka maailman tappiin asti(?). Itse tarvitsin välillä taukoa. Lillin rauhoituttua hieman muiden koirien suhteen, tehtiin niiden treenaamisen tuijotteluharjoittelua. Hyvin meni. Paitsi se nn oli välillä liikaa. Kokeiltiin myös noutokapulan nostoa tms. Lilli kävi koskemassa noutokapulaa kuonolla - palkkasin. (Teki tämän ihan itse - onkohan Taru taas salaa harjoitellut jotain Lillisen kanssa... Monasti kun olen ihmetellyt, että miten nopeasti koira on oppinut uuden jutun - olen kuullut, että ei se sitten niin uusi juttu olekaan. Superkennelmamma on jo ehtinyt treenaamaan tätäkin? Kennelmammalle lähtee vilpitön kiitos treeneistä Lillin mammaloman aikana!) Naksua ei ollut käytössä, tässä yhteydessä olisi ollut hyvä. Lopulta Lilli otti kapulan suuhunsa, nosti sitä ja pudotti takaisin maahan. Ajattelin ihan sovinnolla jättää tähän ja siirtyä PIDON ja LUOVUTUKSEN harjoittelemiseen seuraavaksi (motivaatiota odotellessa).

Saamani ohjeet noudon opetukseen, joita en aio noudattaa:

Naksun avulla "palkkaus" koiran otettua kapula suuhun, juuri ennen kuin koira ehtii pudottaa kapulan. Tähän liitetään käskysana, joka merkitsee irroitusta. Pitoaikaa yritetään vähitellen pidentää, niin että naksu tulee hieman myöhemmin kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin aina ennen, kuin koira ehtii pudottaa kapulan. Näin pitäisi pikkuhiljaa päästä siihen, että koira pitää kapulaa, kunnes toisin/irroittaa käsketään. Kuulostaa jotenkin hankalalta metodilta? Ajattelin ihan ronskisti lykätä kapulan suuhun ja pitää kevyesti kuonon päältä ja alta, ja aloittaa siitä palkkauksen, jotta Lilli tajuaisi sen pitämisen idean. Ja nimenomaan yhdistäisi sen kapulaan ja kapulan pitoon. Ihan sama, vaikka niitä tennareita sun muita leluja heittelisikin emäntää päin.

Kuuluisa lause "ei koskaan väsyneenä treenaamaan" pitää paikkansa. Olin nimittäin tosi väsy ensimmäisestä työpäivästä uudessa työpaikassa (ihan mukavassa sellaisessa, mutta tuli niin paljon uutta kerralla, että olin ihan poikki). Ehkä rähjäpähjätytöstä sai syyttää omaa väsymystä ja koiran epäluottamusta(?) sen takia emännän tilanteiden hanskaamiskykyyn. Ihan hyvää treeniä silti. Mutta kieltämättä harmitus, että tämä jäi toistaiseksi tämän kauden viimeiseksi treeniksi. Viikonlopulle on sovittuna ainakin yksi Paraisten treenikerta, joten ehkä tilanne on sillä pelastettu.

Kouluttaja treenin jälkeen lohdutteli, että missään nimessä ei saa lopettaa treenaamista, vaan päinvastoin käydä usein treenaamassa erilaisissa paikoissa. Itseä pakkasi tässä kohtaa vähän naurattamaan. Kyllä ne hanskat olisi lyöty sitten tiskiin jo surullisenkuuluisalla pentukurssilla (jota en suosittele kenellekään, varsinkaan perropennulle). Oppipahan emäntä kertaheitolla, että on olemassa myös huonoja koirakouluja. Kallis kurssi voi olla huono - halpa tai ilmainen kurssi taas parasta antia. Onhan tässä näitä koirakerhoja ja erilaisia harrastuksia tullut kierreltyä. Milloinkas ne hedelmät alkaa näkyä?  Taidetaan olla Lillin kanssa luonteeltamme aika samanlaisia. Lillis tosin on vilkkaampaa ja pulppuavampaa sorttia, mutta ollaan molemmat joissain asioissa vähän herkkiksiä, joskus taas kestetään ihan mitä tahansa, ja tahtoa löytyy kuin pienestä pitäjästä, eikä koskaan anneta periksi, vaan mennään vaikka läpi harmaan kiven jos niin on päätetty. Aikamoisia leidejä meillä! 

Ai niin, ostin tänään uuden salaisen aseen - tai oikeastaan kaksi. Tuli mieleen, kun Lilli ei viimeksikään lähtenyt kentällä repimään Reinikaista, että josko hyödyntäisi neidon lievää pallohulluutta. Löysin kaupasta Volalla käytössä näkemiäni patukoita, jotka on tehty tennarimateriaalista. Ainakin tänään kaupasta tullessa oli lupaava hullunkiilto neidolla silmissä ja revittiin ihan hulluna. Nyt salaiset aseet odottavat kiltisti hyllyssä seuraavia tokotreenejä.