Piti kirjoittaa pidempi raportti jälkileiristä, mutta eihän tässä millään ehdi. Olimme peltojälkiryhmässä harjoittelemassa tarkkuutta. Ehdin tehdä Lillisen kanssa kolme peltojälkeä ja yhden janatreenin metsässä. Lillis hengaili pääosan kurssista autossa emännän talsiessa pääasiassa toisten jälkisuorituksia seuraten. Mukavaa oli huomata, että Lillisen jäljestystä ei perässä kulkeva ihmislauma haittaa tippaakaan, kun moni kokeneenpi jälkikoira vilkuili kummissaan välillä taaksepäin. Lilli häselsi aina päivän ensimmäisellä jäljellä enemmän ja veti sen päivän toisen keskittyneemmin. Niimpä ensimmäisenä päivänä saimme ekan jäljen jälkeen ohjeen lisätä namia jäljelle, kun taas päivän toisen jälkeen saimme kommentin, että namit häiritsevät jäljestystä, niitä oli liikaa. Nameja voi ripotella harvakseltaan, ja esim. kulmien tai muun vaikeamman paikan jälkeen olisi hyvä olla namia jäljellä. Jos koira hanskaa jo kepit, voi vaikean paikan, esim. ojan ylityksen jälkeen olla pian jo keppi, niin koira saa siitä samalla palkan vaikean kohdan ylityksestä. Vaikeissa kohdissa, esim. kaarroksissa ei tämän ohjaajan mukaan ehdottomasti saa olla namia. 

Ekan päivän jäljet olivat I ja J-kirjainten malliset, toisessa jäljessä "koukku" jäljen lopussa. Toisena päivänä tehty jälki oli S-mutkaa, eli useita kaarroksia sisältävä jälki. Janatreeniin tuli hyvä vinkki: kuljetaan metsätien suuntaisesti kummallekin puolen tietä jäljet, joille tiputetaan kummallekin kolme keppiä (tai muuta palkkaa). Koira lähetetään tien reunasta janalta, joka kulkee läheltä jäljen alkua. Koira etsiytyy jäljelle, ja pääty palkalle (kepille), jonka jälkeen koira saatetaan suorinta tietä takaisin tielle. Kuljetaan jonkin matkaa eteenpäin ja uusi lähetys samalle jäljelle, pysäytys taas palkalle jne. Näin saadaan lyhyessä ajassa vedettyä helposti kuusi janatreeniä, kolme kumpaankin suuntaan. Eipä olisi tullut taas itselle mieleen. Meillä tuntui kyllä olevan janatreeni hyvin hallussa. Lillis jopa tekee kaarroksen sinne jäljelle oikeaan suuntaan, eli tavallaan oikaisee sinne jäljelle, eikä kulje sitä janaa suoraa jäljelle asti. Ei kuulemma ole pienessä mittakaavassa mikään ongelma tuo oikaisu, ellei ala tekemään oikein suurta kaarrosta eli oikaisua jäljelle. Mutta ei ainakaan pyri takajäljelle siis. 

Muita ideoita kurssilta

• keväällä heti ei saa rynnätä jäljestämään / rutikuivalla maalla ei saa jäljestää / pitää odottaa, että ruoho alkaa kasvaa / kuivasta heinikosta ei tule rikkonaisen maan hajua, joten sillä jäljestäminen kielletty / oljenkorsissa ei saa jäljestää, koiralle epämiellyttävää
• jos on taipumusta unohtaa mihin on jäljen kulkenut, voi peltojäljellä heitellä tikkoja kulmien tai kaarrosten merkitsemiseksi, kunhan heittää ne tarpeeksi kauas ja tuulen alapuolelle
• jos koiralla on taipumusta jäljestää vain toista jalkaa tai muuten ei-niin-tarkasti, voi jäljen tekijä kulkea leveämmässä haara-asennossa, jolloin jäljet ovat selvästi etäällä toisistaan / yleinen virhe on kulkea "catwalkilla" niin että jäljet tulevat peräkkäin, jolloin siksakkaavaa jäljestysrytmiä = tapaa ei synny
• jäljestyksessä aina myötätuuli hyvästä, etenkin janatreenit mielellään myötätuuleen (estää ilmavainun) 
• jäljestäjällä ja koiralla on tavoitteena löytää oma luontainen jäljestysrytmi
• jäljestysharjoitusten tavoitteena ohjaajalle on aina oppia lukemaan koiraa (milloin se on jäljellä, milloin hukannut jäljen, miten se käyttäytyy kulmassa, jne. jne.)

 

Rally-toko oli edelleen tosi helppoa treeniä meille, mutta toisaalta tuli taas tosi hyvä fiilis, kun näkee miten paljon asioita sitten jo osataankin. Edelleen oli paljon seuraamista, nyt täyskäännöksin sekä oikealle että vasemmalle. Sannan tokokurssilla treenattuna Lillis kiepsahtelee kyllä ihan kivasti tuon täyskäännöksen vasemmalle, ainakin näin sivusilmällä katsottuna. Uusia liikkeitä olivat myös "koira sivulta eteen istumaan, ohjaajan takaa kiertäen takaisin sivulle" (eli periaatteessa saksalainen luoksetulo, jota aikoinan tuli Lillisen kanssa treenattua...) ja toisena "koira sivulta eteen istumaan ja vasemmalta puolelta kiepsahtaen takaisin sivulle" (eli periaatteessa meille se tämänhetkinen luoksetulosuoritus). Meille ei mitään uutta... tai no uutta oli se, että koira otetaan vauhdista seuraamisliikkeestä siihen eteen istumaan. Tarvittiin yllättäen namiapua, jotta koira jää suoraan. Luoksetulossahan koira tulisi suoraan edestä ja nyt piti tavallaan kiepsahtaa siitä sivulta suoraan eteen istumaan. Ihan hyvää harjoitusta. Kummassakin liikkeessä matka myös jatkuu heti, kun koira saadaan takaisin sivulle, joten koira ei saisi enää siinä kohtaa istua perusasentoon, mikä on hieman nurinkurista tokosuorituksiin verrattuna. Rivakasti siis vaan liikkeelle, ennen kuin koira saa persuksen maahan. Kotimatka tehtiin kävellen, ja kyllä sitä sai kerrankin olla ylpeä koirastaan...

Käveltiin pitkä matka toisen koirakon perässä. Jossain kohtaa matkaa ohitsemme suhahti Lillin pentuajan vihollinen numero yksi, eli rullasuksilla lujaa viilettävä setä. Pyöriin ja mopoihin ja potkulautoihinkin kun on helppo sosiaalistaa tai tottua kun niitä usein näkee... mutta tämä rullasuksilla ja pitkillä kepeillä satunnaisen harvoin nähty setä täysillä viilettämässä oli kyllä vaikea sosiaalistettava. Nyt Lilli ei sanonut suhaavalle sedälle mitään, setä vaan suhahti ohi ja Lilli otti kohtaktia emäntään. Meidän edellämme kulkenut koira sen sijaan teki emännältäänkin yllätyshyökkäyksen kohti rullasuksisetää niin pitkälle kuin hihna antoi myöden ja sanoin luja HAU-HAU-HAU! Samat vaikeudet sitä näyttää olevan muillakin... sentään. Mulla on niin fiksu ja "vanha" koira...  Lakataan seuraamasta sitä edellä kulkenutta koirakkoa, kun kaarretaan alikulkutunneliin ja suoraan Prisman pihaan. Tehdään tahallaan kaarros ihan Prisman sisäänkäynnin edestä ja Lillis ottaa tällaisissa ihmisvilkkaissa paikoissa aina itsestään kontaktia ja seuraa kuin unelma. Kuuman päivän kunniaksi pieni tassujen kastelu läheiseen lampeen... ja lammelta kun noustaan, kulkee edellämme terrieri ja Lillis ottaa ihan itse kontaktia emäntään. Joskus vaan kaikki menee ihan nappiin. Hyvä kurssi, hyvä lenkki, hyvä mieli. Terrieri ottaa häiriötä meistä, vaikka Lilli teeskentelee, ettei näe koko otusta. Terrieri vilkuilee koko ajan taakse ja edellä menijöiden kävely alkaa näyttää hieman oudolta... hidastelemme vauhtia hieman, ettemme ajaudu liian lähelle. Terrieri heittäytyy maahan makaamaan ja sen emäntä jää tuijottamaan epätoivoisen näköisenä meitä. Päätämme siirtyä etuvasemmalle heinikkoon perhosia bongaamaan ja terrierin emäntäkin saa terrierinsä lopulta liikkeelle. Toivottavasti Lilli alkaa pian esittää taas jotain ääliötemppuja, ennen kuin emäntä alkaa kaavailla toista koiraa fiksuuntuneen vanhan kaveriksi! 

 

Käytiinpä tässä pyörähtämässä näyttelyssäkin Mynämäellä, Lillis sai ERIn ja oli AVK2. Paras narttu kehästä meidät käteltiin kiitoksin ulos, mutta Lillisen ollessa pennutuksen jälkeisessä ei-ihan-parhaimmaissa kunnossaan tuntuu tuo ERI kyllä suurelta voitolta. Etenkin kun kehässä jännitti taas niin kamalasti, emäntää nimittäin. Lillisen pentu Nadador Bencina ROP-pentu ja KP. 

Käytiin vierailulla kennelissä ja saatiin Lilliselle kesätukka - kiitos Mikko! - ja uusi ystävä nimeltä Gimma. Magee likka, ei ihan saatu muilutettua repussa tai taskussa mukaan, vaikka yritystä olikin.  Kesätukan kunniaksi pulahdus meressä ja torkut kerällä sohvan nurkassa. Emännän piti oikein tarkistaa, että onko se koira jossain, kun läähätystä ei kuulu missään ja hyvä että tuo pieni silkki-silakka edes näkyy sieltä sohvan nurkasta... mutta on se niin ihana. Ja kamala. Uuteen tukkaan kuuluu ilmeisesti vakiona ajoittaiset lauluesitykset palloleikin tai lisäherkkujen toivossa. Ja jahtaushaukku pupun perään pihassa. Kun tukka ei ole silmillä, näkee hyvin puput ja pallot... ja voi vähän yrittää kaikenlaista hubaa. Kiltti tyttöhän tuo on, ja niin ihana. Nautimme elosta. 

Ai niin, tehtiin me omatoiminen jälkitreenikin eilen, mutta siitä ei juuri jäänyt raportoitavaa, sillä jälki alkoi sillä, että lähestyttäessä jäljen alkua ojan varren heinikossa Lillisen alta lähti käärme... se oli onneksi rantakäärme... mutta parin askeleen päässä Lillin kuonon alta lähtee KYY! Se oli vielä poikanen... joten läheltä liippasi. Koira ei ilmeisesti tukassaan huomannut otuksia ollenkaan, tai sitten se ei vaan reagoi niihin millään tavalla. Emäntä reagoi kyyhyn nappaamalla koiraa niskavilloista ja riutaisemalla lujasti eri suuntaan kuin mihin kyy oli menossa... ja Lillis kiljaisi, että aijai, miks sä revit mua? Emännän vielä täristessä jälkitamineet päälle ja sekavin tunnelmin jäljelle, onneksi oli isäntä mukana keräämässä jälkimerkit pois. Muuta raportoitavaa ei jäljeltä tainnut jäädä kuin se, että jäljestää se koira vaikka emäntä kävelee ihan pään vieressä ja tamppaa ja tömistää maata ihan hulluna. Välttäkää kaverit Lakimiehenkatua kuumina kesäpäivinä - siellä ON käärmeitä - myös heinikossa (kallioita jo vältimmekin). 

Sekava sepustus, mutta niin paljon on kaikkea kivaa puuhaa, ettei perässä tahdo pysyä. Ja jännitystä on riittämiin! Ja emäntä on saanut olla ylpeä koirastaan, mikäs sen hienompaa. Emäntä on saanut myös olla nolo unohtaessaan taas kerran koiransa "odota"-käskyn alle, jolloin neito tapittaa paikallaan, vaikka isäpappa juoksisi vierestä ohitse... Kestoa on, jos neito niin tahtoo. Myös rally-tokossa on odotteluja tehty paljon perusasennossa. Vanha fiksu koira? Joskus ehkä jotain sinnepäin.