...hyvän isän?

Kultaisesta sydämestä. Hyvää isänpäivää Safa-iskälle, joka on ehkä vilkkain tuntemamme perro, mutta omistaa samalla kultaisimman tuntemamme koirasydämen. Koiralauman pomolla on todella kultainen sydän, etenkin hänen käydessään hellästi hoitamassa Lillin (tyttärensä) pentuja. Kiitos Safa!

Grattis på farsdagen till Snigel! Suuri rakkaustarina tuotti kuusi ihanaa pentua, joiden kehitystä on ilo seurata. Olemme aika varmoja, että myös herra Snigelin sydän on kultaa. Osa pennuistakin kun on "kultaisia".

...hyvän ystävän?

Siitä, että hän poistaa sinulta takiaiset turkista tai sukasta. Alla kirjoitin takiaisepisodista, jonka tuliaisina löytyy edelleen takiaisia autosta ja vähän muualtakin, esim. isännän takin sisältä. Tässä yhtenä päivänä ihmettelin hetken, että mitä nyt tapahtuu, kun Lilli tuijotti ensin jalkojeni juureen omituinen ilme naamallaan, ja lähestyi sitten todella oudosti samaa kohtaa vetäen suupieliä taakse, näyttäen etuhampaita, pyöritellen silmiään ja käännellen päätään. Sitten vasta huomasin sukassani kiinni olevan takiaisen. Lillin ilme oli siis suoranaista takiaisällötystä. Mutta reipas otus kun on, haukkasi huulet taakse vedettynä reippaalla riuhtaisulla ällötakiaisen pois emännän sukasta ja oli sen jälkeen silminnähden tyytyväinen tekoonsa. Usko pois, MÄ kyllä tiedän, miten ällöttäviltä takiaiset tuntuu tassunpohjissa. Nyt on emännällä varmasti paljon parempi olo, kun pelastin sen takiaiselta. En kyllä ollut huomannut koko takiaisen olemassaoloa, mutta olihan Lilli kiitoksensa ansainnut. Emännällä ja Lillillä on sanaton YYA-sopimus. Tähän on lisättävä vielä, että hyvä ystävä ja avomies herää sunnuntaiaamulla aikaisin viemään koiraa ulos, kun toisen puoliskon jalka on kipeä.

...sunnuntaiaamun ihanuuden?

Saa nukkua pitkään. Herää koiran antamiin suukkoihin aamulla (eikä siihen herätyskellon piipitykseen). Voi rauhassa juoda teetä ja lukea lehteä sohvalla. Tai hinkata kuonoaan pylly pystyssä öristen siihen samaiseen sohvaan. Sunnuntaiaamun ihanuus on käsin kosketeltavissa ja koirakin sen tuntee. On ihanaa, kun saa nauttia koiransa tai emäntänsä seurasta koko päivän. Tänään vielä matkataan maalle ja nähdään muitakin vallan ihania ihmisiä, Lillille tärkeitä. Emännän suunnitelma on laittaa muut lenkittämään Lillistä (vaikka sitten hulluna tennarin perässä pellolla juosten), ja potea itse vaan kipeää jalkaa. Mitenköhän alkavasta viikosta selvitään kipeällä jalalla töissä ja kotona... ja lenkillä?!? Olin luvannut aloittaa koirajuoksunkin tänä vuonna, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Palaan arjen murheisiin maanantaina, nyt nautitaan hyvällä omallatunnolla sunnutaipäivän leppoisasta ihanuudesta (vaikka sitten villinä pellolla juosten).