= se on sittenkin mahdollista! 

Perjantaiagia tähän tyyliin: 

Alkutohinaa ja rataantutustumista

Myöhästyttiin treenien alusta. Emännällä takana pitkä työviikko sisältäen yhden päivän "tuplatyövuoron". Jotenkin luulin treenien alkavan puoli kuudelta, ja kun huomasin että viideltähän ne alkaa, ei enää viideksi ehditykään. Toisaalta hyvä. Mentiin ihan rauhassa kunnon pissakakkalenkityksen jälkeen hallille, kun kerta oltiin myöhässä. Muuten olisin ajanut paniikissa tuli pyllyn alla - ja luulen, että hätiköinnistä ne treenit myttyyn menevät, eivät väsymyksestä. Kiire tuo ärtyisyyttä ja koirakin reagoi. Tallusteltiin ihan rauhassa nuuskuillen hallille, jossa olikin sitten rata jo valmiina...  Kiitos tuhannesti treenikaverit! Ja rataan tutusminenkin oli tietysti jäänyt, vaikka rata oli lähetetty sähköpostiinkin etukäteen... Aina ei vaan kerkiä. Sain käteeni ratapiirroksen, johon oli merkitty myös ohjaajalle mietityt kuviot - heti tuli ähky, että tässä on nyt liikaa informaatiota mulle, iiks! En ymmärrä. Aikas hyvin sen radan kuitenkin paperin avulla hahmotti ja viimeistään katsoessa kavereiden treenejä. Ehkä se ei olekaan niin vaikeaa, kuin millaiseksi olen asian mielessäni tehnyt... Myös ohjaajan kuvioista "kartalla" oli hyötyä, vaikka en niitä ensin suostunut edes katsomaan. Taisin jopa valssata radalla - ohhoh - mutta yksi kohta mitä kovasti mietin, että mikäs siinä mättää, kun tuntui että Lillin kanssa aina törmätään - siihen olisi vaadittu sylikäännös (vakoilin termin Toukon blogista) ja sitä ei vissiin ole harjoiteltu juurikaan. Eli siinä voisi olla treenin aihetta meille. Voi apua, agilityä on jäljellä enää yksi kerta! :(

Pisin radanpätkä ikinä!

Sain jonkun kumman päähänpiston ja ajattelin vetäistä kylmiltään koko radan läpi. Tottakai tuli takkuamista, kun en itsekään osannut rataa vielä sillä "lihasmuistilla", jota ei kuulemma ole olemassa. Kuviot eivät olleet itselle ihan selviä. Ajattelin kuitenkin, että vielä alussa kun intoa neidossa taatusti riittää, on hyvä kerrankin tehdä pitkä pätkä ilman palkkaa, että totutaan siihenkin. Palkka tuli tottakai lopussa, mutta Lillikin taisi olla aika ihmeissään palkattomuudesta. Seuraavaksi palkattiinkin sitten parikin kertaa radan väleissä. Rata koostui vain aidoista ja putkista. Ratapiirrosta voit käydä kurkkaamassa Toukon blogissa: 

touko_perro.vuodatus.net/blog/2403629/omatoimiagility-7-8/

Ihan superhienoa ohjausta saatiin Birgitalta - tästä voisi kyllä maksaa! Ihan nolottaa olla tämäntasoisten agiliitaajien joukossa. Kaikilta muilta treeniporukassa kun tuntuu saavan aina hyviä neuvoja, mutta sitten itse ei osaa oikein neuvoa mitenkään... Eikä tietysti ihmekään, ollaan niin vasta-alkajia. 

Radan helpot ja vaikeat kohdat

Yllättäen kohdat, jotka olin ajatellut vaikeiksi, eivät olleetkaan niin vaikeita! Meiltä sujui mun mielestä aikas hienosti jo erilaiset pyöritykset aidoilla. Takaa kiertoon voisi auttaa B:n vinkkaama "kierrä"-käsky tai vastaava. M&T näyttivät käyttävän "takaa"-käskyä. Lilli katsoo aikas paljon mua eikä rataa. Siksi välillä on jo törmätä hyppyesteeseen kun pitäs hypätä - ei mikään optimaalinen suorituskulma esteelle. Ihmetteleen edelleen sitä samaa, että irtoamista pitää harjoitella... vaikka samalla olin tänään yllättynyt siitä, että hyppyesteelle irtoaa mun edelle - vaikka en kertaakaan muuten muistanut käyttää sitä käskyä "suoraan", aina vaan "aita". (Sylikäännös ei sujunut, Lillis hyppäsi hassusti aina mua päin, kun seisoin siinä edessä ja neidolla oli vauhtia. Ei olla kyllä moista harjoiteltukaan, joten ei ihme.) 

Vaikeinta oli yllätys-yllätys putkeen irtoaminen. Kaipaa paljon treeniä vielä. Vaikeinta oli, kun mä jäin aidan taa, jonka yli Lillis hyppäsi, ja sen ois pitäny ns. yksin jatkaa putkelle. Tuli takas mun luo ja pomppi mua vasten - ja netistä löytyvällä videolla päättää myös haukahtaa muille koirille tässä kohtaa, kun on epävarma(?) (tai sitten ei oikein tiedä mitä pitäisikään tehdä). 

Kulmassa olevan aidan jälkeinen valssi / S-mutka oli vaikea.

Aiheen vierestä: Olin hyvin-hyvin yllättynyt, että neidolla ei ollut minkäänlaista ongelmaa suorittaa kulmassa olevaa estettä, josta hypätään kohti aidattua naapurikenttää ja aidan takana odottelevia koiria. Ei minkäänlaista reagointia niihin. Niin fiiliksissä se on siitä pallostaan ja on auttanut kyllä tossa häiriöihin reagoinnin vähentämisessä aivan huimasti! Nimittäin esteeltä alas tullessa ei aidan takana olevaan koiraan ollut matkaa metriäkään. Miten tän sais siirrettyä kadulle ja ohituksiin? Aika hienosti kyllä keskeyttää hölmön toiminnan, kun vaan piippautan palloa taskussa. Rufuksen tullessa pissareissulta takaisin kentälle ja meidän häslätessä keppien läheisyydessä lähti kovaa vauhtia haukkumaan Rufusta ("Mistäs sä tulit, häh?") - yksi taskussa painettu PIIP ja koira kääntyy 180' ja lakkaa haukkumasta, kipittää vauhdilla takaisin. Myös ohituksissa olen huomannut, että haluaa kääntää itsensä niin, että Lillin selkä osoittaa ohitettavaan (ohittavaan) koiraan. (Mun käy aina niin sääliksi, kun tavallaan se ehkä tietää ettei pystyis olemaan haukkumatta jos näkis, niin haluaa vaan niin hirveästi tehdä mun mieliksi, että kääntää itsensä näkemästä ärsykettä.) 

Ja aiheesta: Mä taisin siinä S-mutkassa etsiä sitä ohjauskuviota. Lisäksi muistaakseni sitä seurannut aita oli hieman korkeammalla kuin muut. Ja tässä olisi tosiaan pitänyt irrota, kohti sitä putkea - ehkä se vaikutti jo tässä aidalla? Aika hienosti vaihtelin Lilliä kädestä käteen, esim. tässä oli (luultavasti) ensin ohjaus oikealla kädellä aidalle,  koiran otto esteen takaa valssiin lähtien (tää ei kyl taida sittenkään olla valssi, en tiedä nimeä tälle liikkeelle) niin että käännyn 180' ja samalla ohjaus siirtyy oikeasta kädestä vasempaan. Ihan älyttömät kiksit tuli kyllä, kun tämän kohdan sai Birgitan neuvoilla menemään. Mä pystyn näin monimutkaisiin suorituksiin ja Lillis myös. Aivan eri asia on sitten miltä räpellykseltä se vielä näyttää, mutta mä pystyin hahmottamaan edes suurin piirtein, miten mun täytyy tässä liikkua jotta homma etenee. Ja aidan jälkeen en tosiaan ole ohjaamassa Lilliä, jonka pitäs kiriä pidempi väli sujahtaen putkeen. Ei sujahda. Niinpä käytinkin yhden meidän vuoroista radalla pelkkään putkeen iroamisen treenaamiseen - taas Birgitan avustaessa. 

Putkeen irtoamisharjoituksia

Lilli oli ihan fiiliksissä jo siitä, kun Birgitta otti sen ihme-esineen eli piippaavan pallon. Jo sen näkeminen tuo kierrokset pintaan. Lilli hyppi Birgittaa päin jne. Mä nappasin pannasta kiinni, raahasin Lilliä kauemmas putken suulta. Ällään vielä lisää kierroksia: "Missä pallo, missä pallo?!" Birgitta heittää pallon putkeen, mä karjasen "putkeen" ja päästän irti. Pallon pahus vaan tuli putken toisesta päästä ulos ja Lilli jäi pyörimään putken sisälle palloa etsien. Lopulta tulee ulos ja löytää pallon. Seuraavalla kerralla käy sama juttu ja olen niin hidas lähettäjä, että Lilli sinkoaa tietysti hakemaan sitä palloa putken ohi... Birgitta ehdottaakin, että hän heittää pallon samaan aikaan kun mä irrotan Lillistä. Näin alkaa sujua hyvin. Putkeen sujahtaa. Jollakin kerralla kääntyy kuitenkin putkessa takaisin tulosuuntaan. Birgitta pohtii, että johtuu ehkä siitä, että mun kannustushuuto "mennään, mennään" kuuluu sieltä tulosuunnasta, taikka sitten se vaan tarvitsee mut sitä kannustusta viereen hokemaan. Viimein tajuan, että oikea suoritustapa on se, että koiraa ällätään, irrotus ja pallon heitto samaan aikaan ja tällöin myös MINÄ alan juoksemaan niin vimmatusti kohti putkea. TOIMII! Ihanaa! Kyllä tästä vielä irtoaja saadaan, putkeenkin. Todella suuri ylläri kyllä tää riippuvuus musta. En olis uskonut. Kyllä se nimittäin muualla irtoaa, irtoamiskäskyllä "eteen" hiekka vaan pöllyää jne. Ehkä me on jauhettu liikaa tokoa, jossa suurin osa ajasta ollaan ohjaajan vierellä kuitenkin... Tai sitten neidossa asuu kovan kuoren alla pieni herkkis ja mamman mussu. Hah! Kovasti se katsoo mun ohjausta kuitenkin, ja tulipa taas mieleen, että mihin mun rintamasuunta on mahtanut olla noissa läskiksi menneissä kohdissa! En taas tainnut muistaa ajatella kuin sitä, että mulla on kädet! 

Rengasta vedettiin yksittäisenä esteenä aika paljon. Tämä oli helppo rengas, kun ilmaa ei ollut renkaan ja esteen kehyksen välissä niin paljon ja houkuttelevasti, eli rengas oli helppo valinta. Oli aika alhaalla myös. Tähän irtosi hienosti käskystä. Tulee myös käsimerkillä renkaan takaa (vedätys?).

Keinu joka keinuu!!!

Aluksi treenattiin niin, että namit keinun päähän, B pitää kiinni keinun päästä ettei pääse liikkumaan. Lilli lähetetään keinulle ja nameille ja mä nostan sen keinun päästä sylissä alas. Välillä leikkipärrää tyyliin "eikumäitehaluun", kun alan nostaa. (Tämä on Lillin tapa. Protestointi. "Okei, mä teen näin, mut mä en silti tykkää tästä." Se pärrää, vaikka tulisi itse kellahtamaan kyljelleen mun syliin. Semmonen "mööh"-mutinapärinä. Muistan pentuna, kun lopulta aloin hihittää, kun koetin saada pärinää pois ja nostin Lilliä niin monta kertaa syliin, että se lakkaisi pärisemästä, ja joka kerran se oli "mör" aina kun nostin. Koira takas jalat maahan ja uus nosto - "mör" - sylissä oli kuitenkin ihan rento, saattoi suukottaa tai lötkötti rentona. Mutta se "mör" on ihan automaatti, jonka jalkojen ilmaan nosto tuo ulos suusta. "Älä ota sitä vakavasti", sanoo emäntä tässä kohdassa. Ja eksyi taas pahasti aiheesta.) 

Birgitta keksi, että laitetaan namien sijaan keinun päähän palkaksi pallo. Ihan uskomatonta, miten paljon se pallo tuo koiraan lisää uskallusta ja varmuutta. Mikään ei näytä tuntuvan missään. Arvaatte varmaan, että eihän me millään maltettu olla treenaamatta ihan vähän lisää!!! Keinu keinumaan vaan, silläkin riskillä, että takapakkia tulisi. Palloa Birgitan kädestä tavoitteleva Lilli kesti sen, että keinu liikkui hitaasti maahan saakka! Ihanaa! Keinuasiaa viedään eteenpäin. Pidin varmuuden vuoksi kevyesti kiinni Lillistä samalla kun keinua liikuteltiin, että voisin estää sitä, jos olis päättänyt hypätä alas. Tehtiin kaksi kertaa liikkuvaa ja sitten muistaakseni pari kertaa vielä ihan liikkumattomalla ja mun nostoavulla pois keinulta. Minkäänlaista epäröintiä lähtöihin ei keinuva keinu tuonut, nyt kun PALLOPALLOPALLO oli vaan mielessä. Uskomatonta, miten paljon se pallon voimalla kestää, eikä ota yhtään lämää mistään. Käy kyllä ihan kierroksilla... Ja pomppi treenin jälkeen lenkilläkin mua päin tavoitellen palloa taskusta, eikä lopettanut hyppimistä mistään käskyistä, vaan vasta sitten kun heitin hihnan sen etutassuille ja karjaisin. Sen jälkeen ei edes yrittänyt enää hyppiä. Kova likka! Mä en toisaalta pidä yhtään noista ylikierroksista (etenkään hullusta hyppimisestä, jota ei kolmeen vuoteen ole esiintynyt?) - mutta koetan purra hammasta ja kestää, kun näen näin upeita tuloksia. En olisi ikinä uskonut, mitä kierroksille laitto voi saada aikaan. Häiriöihin ei reagoida ja pallon eteen tehdään mitä vaan tunnutaan kestävänkin mitä tahansa. Huhhuh mikä väline, suosittelen! (Tarjoustalon taattua laatua. )

Kontaktitreeniä

Ensin ilman naksua, koiran lähetys esteelle "konta" käskyllä, jolloin kiepsauttaa itsensä esteellä takaisin tulosuuntaan kontaktille. Etutassut nurmelle, pieni kumarrus ja palkkaa. Hoen "konta" ja heittelen namipaloja namialustalle. Vapaa-käskyllä vapautus ja kehut. Lillis tahtoo pallon taskusta, kun oli mielestään niin hyvä. :D Tehtiin kuitenkin vielä koko puomi, saan kipittää tosissani pysyäkseni vauhdissa. Avuin pysäytys kontaktille, namia alustalle ja muutaman toiston jälkeen vapautus. Ja se pallo. 

Tehtiin vielä toiseenkiin otteeseen kontaktitreeniä. Nyt  muistin että taskussa on sattumalta naksukin ja vahvistin sillä. Tehtiin pari kertaa koko puomi ja pysäytys kontaktille. Mielestäni kerran kumarsi sen namialustan eteen käskyllä, ilman että mulla ois ollu mitään mahista pysäyttää koiraa, ellei olis tehnyt sitä itse. Tässäkin huimaa edistystä, ihanaa!

Kepit

tällä kertaa ilman verkkoja. Alussa aika tahmeaa, ohjaan nameilla, meinaa mennä väleissä pitkäksi. Yritän hakea kepit-kepit-kepit-käskytystä, johon päästiin viimeksi verkoilla. Ja löytyyhän se tahti. Mennään pitkät kepit pienellä käsiavulla, hokemalla kepit-kepit-kepit ja parilla hapuilulla, mutta mielestäni suoritukseen tuli jo jonkinlaista rytmiä. Paljon treeniä vaaditaan tässä vielä, mutta hyvä mieli jäi. Ja Lillillä näytti syttyvän lamppu siitä kepit-käskystä (kierrä keppi tms.). Hienoa!

Hirveän paljon ehdittiin, mutta meitä olikin radalla vain neljä koirakkoa ja käytössä 1,5h. Aika luksusta. Olkkarin lattialla makaa otus selällään, korvat leveänä lattiaa vasten pään sivuilla (lepakkokorvat) ja tassut koukussa vatsan päällä. Tyytyväinen ilme naamalla. Meillä oli hyvät treenit! Kiitos kaverit!

Tältä se meno näyttää: marsku.kuvat.fi/kuvat/Agilitytreenit%20-%20muiden%20suorituksia/MVI_6711.AVI