Perjantaina otin Lillin seuraamaan ATT-areenan tokotreenejä. Lillille tekee erittäin hyvää seurata sivussa muiden touhuja (etenkin sitä, kun emäntä puuhaa muiden koirakoiden kanssa). Emännän salaisena toiveena on, että tämä lisää Lillisen kestoa muiden koirakoiden suhteen sekä toimii esim. paikallamakuun häiriötreeninä, vaikka ei varsinainen liikesuoritus olekaan. Turvallisessa vesikoiraseurassa on hyvä joutua hengailemaan ihan yksin kentän reunalla. Ja nätistihän tuo otus siellä istua tapitti tai makoili. Ei piippaa eikä puhistele. Paitsi ihan lopussa, kun alkoi olla väsynyt (oli istunut luennon ajan autossa ja hallitreeni kesti siihen päälle 1,5h), esiintyi muutamaan otteeseen kommentointia lähietäisyydeltä ohittavalle urokselle. Emäntä oli tästäkin tavallaan tyytyväinen - uskaltaahan se sanoa jotain joskus itsekseenkin, eikä vaan emännän jaloissa selustansa turvaten. Lillin hassu piirre tosiaan on, että väsähtäessään alkaa hätistää liian lähelle tuppaavia koiria (etenkin uroksia) haukahduksin kauemmas. Tälläistä on esiintynyt esim. koiraleirillä iltamyöhään, kun neidon puhti on totaalisesti poissa. Silloin se kaipaa selvästi omaa rauhaa ja lepoa. Kunnon lady.

Palkaksi istuskelusta Lilli sai viilettä kanssani muutamalla agilityesteellä. Huomasin, että kurssin lopusta tuli aika häsellystä, kun ihmiset intoutuivat käyttämään ihan kaikkia esteitä ja koiria taisi olla pienelle kentälle liikaa. Täytyypi miettiä agilityryhmän kokoa, jos sellainen vapaavuoro vesikoirille joskus saadaan. Jos toiminta ei ole organisoitua, siitä tulee helposti häsellystä. No, me olemme agilityn suhteen muutenkin niin alkeissa, että tarvitsisimme siinä ehdottomasti opastusta. Nyt harmitti se, että Lilli keksi itse loikata puomille ja A-esteelle, kun olin ajatellut mennä niistä vain ohi. Harmi sinänsä, sillä kummastakin Lilli loikkasi alas... Ja huomasin myös, että ATT-areenan esteet ovat HUOMATTAVASTI liukkaampaa materiaalia, kuin ParHaun puomi ja A, joilla olemme joskus hieman alkeita harjoitelleet. A:sta pakotin Lillin menemään yli, ettei ala ajatella, että loikkiminen on ok. Ja tämän muutaman minuutin häseltämisen perusteella voin jo sanoa, että Lilli rakastaa agilityä ja vetää kierroksille. Rauhassa, rauhassa, rauhassa, jos tämän lajin pariin joskus eksymme. Siksikään tämmöinen häsellysaloitus ei varmaan ole ihan paras mahdollinen... Hyppyesteitä Lillis veti innolla, kunhan emäntä muisti, mitä käskyä on käyttänyt. Ensin huusin "hyppy" ja ihmettelin, miksi Lilli yrittää hypätä esteen sivusta. Vasta jonkin ajan kuluttua muistin, että agilityn hyppysana onkin "aita" ja silloin lähti vaudilla neito esteiden keskikohdasta liitäen rimojen yli. "Hyppy" on käskysana tokon hyppyesteelle ja neito oikeasti yritti hypätä agilityesteen siivekkeen yli tällä käskyllä. Hyppyesteellä ja hyppyesteellä on siis eroa! Muistakaahan tämä! ;) Mun pitäs oikeesti kirjottaa kaikki käskysanat jonnekin itselle ylös, kun ei ole ensimmäinen kerta, kun niiden kanssa sekoilen!  Putkilla, jotka ovat kentäs sivussa, ei saisi treenata, sillä kun koira yrittää viilettää putkesta ulos, onkin reunassa odotteleva koira tullut takaisin paikoilleen ja seisoo putken edessä tukkeena ja Lillis kääntyy putkessa ympäri... Rengaskin oli unohtunut ja sivusta mentiin ekat kerrat - piti siis osoittaa tarkasti paikka, josta hypätään. Tämäkin oli esteenä tosi erilainen kuin ParHaulla, paljon suurempi ja ilmaa sivuilla enempi. Kepit meni kivasti käsiavuin ihan oikein. Hauskaa oli, mutta pitänee järkeistää TOKOkurssin lopetusta, ottaa halukkaille vain pari estettä tunnin lopulla käyttöön (esteet ovat ilmaiseksi käytössä, joten niitä saa tunnin lopulla halutessaan hyödyntää). Kurssin pääasia on kuitenkin TOKO, joten sillekin oli tarkoitus jättää tilaa tunnin lopussa. Kentän puolitus voisi toimia. Kurssisisällöstä en kerro, koska Lilli ei tälle kurssille osallistunut. Välillä vähän jaloitteli ja näytti mallia muutamiin liikkeisiin, joita en osannut muuten selittää.