Osallistuimme Lounais-Suomen Spanielikerhon järjestämälle taipparikurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta. Kurssille ilmoittauduttuani minulle selvisi, että kurssihintaan kuuluvat myös varsinaiset taipparit. Päätin, että meille ne ovat osa treeniä: mennään kun on kerran maksettu, kävi miten kävi. Näenpähän, mitä siellä tapahtuu, ja tulee harjoiteltua "koetilannetta" kättelyineen, tutustumisineen, odotteluineen, emännän SUUREN jännityksen kera. 

Kurssiin kuului luento Turussa, sekä kolme treenikertaa Pöytyällä + Yläneellä: jälki, haku ja vesityö. Kahdella kerralla ammuttiin hirvikiväärillä. Yllätyksekseni Lilli säikähti laukausta. Koirat laitettiin puihin kiinni ja meidän tuurilla setä tuli ampumaan metrin päähän Lillistä. Luultavasti meidän olisi kannattanut aloittaa suuriin pamauksiin totuttelu jollain muulla tavalla... eli näistä treeneistä taisi vain tulla se suuri säikähdys eli takapakkia. Aikaisemmin Lilli ei ole säikkynyt ukkosta tai kaukaa kuuluneita laukauksia. Uudesta Vuodesta ei erityisemmin pidä, mutta pystyy kyllä kävelemään ulkona, tekemään tarpeensa ja syömään herkkuja ulkona paukkumisen aikaankin. Reagoi kyllä selvästi myös juuri ruudin hajuun, joten ehkä "sotatantereella" vietetyt Uudet Vuodet ovat osaltaan muistona vaikuttamassa. Taippareihin mennessäni siis tiesin, että läpi ei tule menemään, mutta halusin mennä silti. Hyvä että menin! Mahtava kokemus, kaikki tsemppaavat toisiaan ja antavat vinkkejä harjoitteluun. Ja kyllä, lähes kaikki olivat treenanneet taippareita varten. Kokeeseen osallistui 12 koiraa, joista neljä hylättiin. Lilli laukauksen takia, muut puutteellisen vesityön takia, eli koira ei suostunut uimaan. Lilli oli ainut perro Pöytyän kokeessa. Tulokset:

 

SPANIELIEN TAIPUMUSKOKEEN ARVOSTELU 28.8.2010

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Lilli on hieman varautunut, mutta antaa kosketella itseään, komentaa aluksi muita koiria. hyväksytty

Haku ja laukaus:
Osuuden alussa ohjaajan vierellä. Lilli lähtee kuitenkin hetken harkittuaan reippaaseen hakuun. Laukauksen jälkeen Lilli lopettaa työskentelyn täysin kulkien ohjaajan vierellä. Ei suostu jatkamaan. hylätty

Jäljestys:
Maavainulla tarkasti, sopivalla vauhdilla edetään kulmalle, joka käydään tarkasti jäljen mukaisesti. Kaato tutkitaan hyvin. Lilli on jäljestäjäainesta. hyväksytty

Vesityö:
Lilli ui mielellään tuoden riistapukin rannalle. hyväksytty

Tottelevaisuus:
Lilli tottelee erittäin hyvin. hyväksytty

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Lillillä ja Sailalla on hyvä suhde, maastossa Lilli kuitenkin tukeutuu täysin ohjaajaan.

Kokonaisarvostelu hyväksytty/hylätty: hylätty
Tuomarina Liisa Pajala

 

Tuloksia julkistettaessa tuomari painotti Lillin kohdalla, että tässä oli ryhmän paras jäljestäjä, joka ei poikennut jäljeltä kertaakaan. Tuli vielä tapahtumaan jälkeen auton vierelle juttelemaan, että kai tiedän miten hyvä jälkikoira minulla on käsissä. Ei ole kuulemma vastaavaa suoritusta taippareissa nähnyt koskaan ennen. Kehui vielä, miten Lilli ei poikennut jäljeltä yhtään, vaan jäljesti koko ajan jäljen päällä, kulman tarkasti ja oli kiinnostunut kaadosta. Suoritus oli kuulemma täydellinen. Ennen koetta olin kysynyt tuomarilta, että saako tutustumisessa syöttää koiralle herkkuja. Me on nimittäin treenattu sitä tuomarin tuloa vasta herkkupalkalla. Sitäkin tuomari naureskeli jälkeenpäin, että stressasin kuulemma ihan turhaan. Lilli meni oikeastaan itse moikkaamaan tuomaria, joka muistaakseni kyykistyi niin, että koira sai itse tulla luo. Muissa treeneissä se tuomari on aina kumartunut uhkaavasti Lillin päälle, jolloin se mieleellään peruuttaa pari askelta taaksepäin. Nyt Lilli siis meni tuomarin luo ja muistaakseni moiskautti pienen suukonkin käteen, joten nappisuoritus. Tuomarin mukaan mun turha jännitys tilanteessa näkyi koirasta, ja se haukkui muille koirille alussa sen takia, kun olin niin jännittynyt ja koira oli siitä hämillään. Kun rentouduin, myös Lilli rauhoittui ja käyttäytyi hyvin. Miten sitä oppii olemaan jännittämättä!?! Voitin kyllä itseni, kun osallistuin meidän ensimmäiseen "kisaan". Tämä oli nyt se kaivattu matalan kynnyksen kisatilanne minulle. Vaikka olikin kokonaisuudessaan rento ja mukava tilaisuus. 

Pieniä jännitysmomentteja Lilli kyllä aiheutti, kun jäljen alussa päätti käydä pissalla (merkkasi jäljen omakseen, joka on laahausjäljellä sallittua, mutta pk-puolella kovin kovin kiellettyä), jota ei siis ole ennen tehnyt. Sen jälkeen jäljesti kyllä itsenäisesti ja tarkasti, pysähtyi haistamaan kaatoa pitkäksi aikaa ja jäi sitten seisomaan ja katsomaan minua. Tuomaria hymyilytti, kun riehuimme palkaksi vielä pallolla ja Lillillä oli kovin hauskaa. 

Haussa mua jännitti että irtoaako sen mun luota ollenkaan, kun mukana oli sama mies, jonka aseen pamahdusta Lilli oli säikähtänyt jo treeneissä. Lilli tiesi, että kohta pamahtaa, mutta lähti silti häntä pystyssä huitelemaan ja haistelemaa mun luota. Rohkea otus! Pamahduksen jälkeen sitä ei saanut irtoamaan enää millään. Kulki kyllä mun mukana, eli ei mitenkään jähmettynyt kauhusta, mutta ei halunnut enää lähteä haahuilemaan yksin.

Vesityössäkin oli pieni jännitysmomentti, kun Lilli haukkasi suurieleisesti ensimmäisellä uintikerrallaan suuhunsa jotain ihan muuta kuin sen riistapukin! Treeneissähän ajoimme Yläneelle Pyhäjärven rantaan, kun Pöytyäältä kaikki lammet olivat kuivan kesän johdosta kuivillaan. Nyt ennen koetta oli satanut sen verran, että yksi kaivettu kuoppa kelpasi vesityöosuuteen. Se oli jyrkkäreunainen, kovin mutainen ja savivetinen, ja siellä lillui kaikenlaista roskaa pinnalla. Lilli toi mulle ensimmäisellä kerralla suuren kaarnanpalan!  Keppi kuin keppi, onko sillä niin väliä onko siinä siivet kiinni vai ei... Mä sanoin vaan, että "Minkä sä toit mulle?", kun tuomari jo käski viskaista kiven kelluvan pukin luo. Onneksi olin muistanut laittaa pari kiveä taskuun. Plumps ja riistapukki nousi. Lilli ei tuonut sitä ihan mun jalkoihin, mutta rannalle mun lähelle (onneksi) kuitenkin. Luovutusta ei olla vielä harjoiteltu kuntoon. Huh! Ja tän osan kun piti olla niin varma nakki. 

Tuomarikin muistaakseni muistutti, että kokeessa voi tapahtua mitä tahansa. Joskus vaan varma uija päättää olla uimatta, joskus vaan haku ei kiinnosta, joskus lähdetään haussa peuran perään. Jonkun koira oli eilenkin käynyt kierimässä kakassa hakuosuuden aikana. Kaikki on mahdollista. Ja se kuulemma onkin juuri sen koiraharrastuksen suola. Koirat eivät ole koneita. Ne tuovat aina mukanaan jännitysmomentin. Päivät ja hetket ovat erilaisia. Joskus kaikki osuu nappiin. Meidän päivä ei ollut eilen. Mulla oli silti ihan voittajafiilis, kun niin moni osa meni paljon hienommin kuin osasin odottaa. Eniten mun mieltä lämmittävät lauseet: "Lilli tottelee erittäin hyvin." ja "Lillillä ja Sailalla on hyvä suhde." Niiden eteen me on tehty myös työtä. Hyvä me!