Joku on käynyt vaihtamassa meidän koiran.

Ulkokuori muuttui, kun eilisen kolmetuntisen lenkkeilyn jäljiltä oli pakko pestä saippualla koko otus. Ulkoa päin tuli paremman näköiseksi, ja harmaa hapsuturkki muuttui beigeksi rastaturkiksi taikaiskusta. Turkin rakennekin muuttui silmissä. Turkki on ainakin 7kk vanha ja enemmänkin, ja selän päältä ja päästä näyttää pysyvän auki ja tekevän rastaa ihan itsestään. Pyllyn alue, lähinnä kankut, näyttää siltä, että sitä pitäisi availla... Turkkiprojekti odottaa siis. Korvien takaa olen pariin otteeseen jo takkuja selvittänyt ja mahan huopunutta hentoa karvaa olen aukonut kerran myös talven aikana, nyt saisi aukoa sitäkin taas. Mutta aika hyvin turkki näyttää voivan ihan itsekseenkin. Toki ennen näyttelyyn menoa saisi irrottaa rastat toisistaan ihan kunnolla, niin turkista tulisi ilmavamman näköinen. Tykkään kovin tästä turkin mitasta, vaikka kuraa ja risuja kerääkin, ja kuonokarvat haisevat tiskirätille... 

Koira näyttää vaihtuneen myös muuten kuin ulkoisesti. Isäntä kun oli jutellut aamulla töihin menosta, oli koira mystisesti hävinnyt. Ei löytynyt mistään. Lopulta isäntä oli paikantanut koiran makuuhuoneesta tuolin alta hiljaa pilossa istuksimasta. Tästäkin piilopaikasta oli koettanut livistää vielä jonnekkin makkarin nurkkaan piiloon... "Mä en halua keittiöön!" Lilli viettää päivät keittiön portin takana, lähinnä siksi, ettei tarvitse kuunnella käytävän ääniä ulko-oven takana taikka kurkistella pihalla kulkijoita ikkunasta - tai oikeastaan siksi, että tämä on pennusta jäänyt tapa. Lillis nukkuu tyytyväisenä keittössä koko töissäoloajan. Silti on alkanut leikkiä isännän kanssa kivaa en-halua-keittiöön-leikkiä. Emännän kanssa jos koettaa vetkutella keittiöön menoa, kuuluu vaan "Nouse!" ja "Keittiöön!" ja vaalea otus tassuttelee kiltisti keittiöön. 

Kiltti-Lilli on vaihtunut mystisesti Riiviö-Lilliin. Kiltti-Lilli hengaili emännän vierellä nukkumassa, Riiviö-Lilli nukkuu missä huvittaa, eikä tahdo mitään rapsutteluja tai paijauksia, yäh! Kiltti-Lilli kulki nätisti lenkillä, Riiviö-Lilli kiskoo hihnassa, vaikka emäntä nypyttäisi hihnasta, kieltäisi, sanoisi "TSSS!" tai "RRRR!" taikka läpsyttäisi hanskalla lempeästi pyllylle. Ehei, Riiviö-Lilli tahtoo nyt kiskoa, Riiviö-Lillillä on kiire. Riiviö-Lillillä on kiire aina ulos ja kiire sisälle ja kiire siinä välissäkin. Paitsi kun kiva haju tulee kohdalle. Siinä kohden on stop ja yritystä vaikka kiskoa hajun suuntaan. Metsässä Riiviö-Lilli saattaa unohtaa emännän hetkeksi ja lähteä haahuilemaan jälkien perään, kunnes häntä itseään huvittaa tulla takaisin. Riiviö-Lilli haluaisi jahdata rusakkoa ja vaikka mustarastasta. Kun Riiviö-Lilli haluaa leikkiä pallolla, voi Riiviö-Lilli hyppiä emäntää päin ja kiljua tai vaikka yrittää varastaa palloa emännän taskusta. Riiviö-Lilli ei halua rauhoittua emännän kanssa tähystelypaikalle tähyilemään. Kun emäntä käskee kuunnella "isoa titiä" (kurkia), Riiviö-Lilli on hetken aikaa Kiltti-Lilli ja kuuntelee emännän kanssa kurkien laulua, kunnes Riiviö-Lilli keksii kivaa puuhaa ja haukkuu lujaa kurjille: HAU-HAU-HAU kurjet! Lopulta Riiviö-Lillinkin on ihan pakko rauhoittua, kun ei sitä palloa vaan saa tökkimällä, kaivamalla, vinkumalla, haukkumalla (itse asiassa emäntä alkoi jo hätistää kokonaan pois). Kas kummaa, niin se pallo sitten ilmestyikin, kun jaksoi hetkeksi istahtaa emännän kanssa ihan nätisti tähyilemään. Riiviö-Lilli saa hetken aikaa olla pallonsa kanssa ihan riiviö ja kurastaa juuri eilen pestyn turkkinsa, onneksi vaan jalat ja masun. Riiviö-Lilli kierii lumihangessa ja haluaa sitten jatkaa taas palloleikkiä, mutta emäntä käskee lopettaa hyppimisen ja hätistää pois. Tyhmää. Onneksi metsästä löytyy hirveän suuri männyn oksa, jonka parturoimiseen saa kulutettua kivasti riiviöenergiaa. Raps-raps parturoidaan pienemmät oksat pois, ruts-ruts pureskellaan runkoa, joka on kuoren alta keväisen kirkkaanvihreä, raah-raah raahataan jättimäistä oksaa pitkin metsää ja suostuuhan se emäntä sitä kiskomaankin. Riivö-Lilli antaa laittaa nätisti hihnan, kun ollaan tulossa autotielle. Riiviö-Lilli ei kuitenkaan tahdo autoon, vaan Riiviö-Lilli kiskoo pois päin parkkikselta pitkin autotietä. Parkkikselle on tullut toinen auto, joten varmaankin toisen koiran hajut kiinnostaa... Riiviö-Lilli koettaa päästä juoksemalla kulkemaan pitkin tietä, mutta emännän pahus raahaa kohti autoa. Riiviö-Lilli hyppää kiltisti autoon (kumotun takapenkin päälle, kun auton takaluukku ei edelleenkään toimi), mutta Riiviö-Lillipä ei mene Kiltin-Lillin tavoin suoraa häkkiin, vaan yrittää hypätä kuskin penkille! Perkuleen koira aikoi vissiin ajaa itse kotiin. Riiviö-Lilli, minä ite, nih! Mä teen kaiken itse ja just niinku haluan. Kotona Riiviö-Lilli yrittää tähyillä ikkunasta ja haukkuu pihalla kulkevalle koiralle, kunnes emäntä suuttuu ja huutaa "ALAS!" Silloin Riiviö-Lillistä tuleekin hetkessä Kiltti-Lilli, joka mielistelee emäntää, antaa suukkoja emännän käteen ja istuu pitkään rapsuteltavana. 

Oispa pitänyt saada kuva eiliseltä kolmen tunnin lenkiltä, kun musta, mustavalkoinen ja beige perro kulkivat ihan rinnakkain samaa tahtia nätisti hihnassa lenkillä. Olis tullu magee kuva! Ja olisi pitänyt ikuistaa se eilisillan ja tämän aamun puhdas beige rastaperrokin, ennen uutta metsärypemistä. Kohta se on taas harmaa ja valmis uuteen pesuun. Bestisten kanssa kuljettiin eilen ihan uusissa maastoissa (emännälle ja Lillille). Löydettiin erikoisia puita, koski ja tähystelykalliot. Lilliä on ihana seurata bestistensä seurassa, vaikka välillä keksivät jotain tempauksia ja Lillis näykkii riehuessaan usein Rastaa niskasta, mikä on emännän mielestä ärsyttävää. Mutta kivasti ne kulkevat pitkällä lenkillä yhdessä ja harrastavat sellaista sanatonta viestintää. Lillis on rennon ja vapautuneen oloinen tallustelija. Rastan ja Farin seurassa Lilli ei vahdi emäntää eikä herkkujaan: Rastaa ja Faria voin aina silitellä ihan rauhassa. Lilliä ei haittaa, vaikka antaisin taskusta namin Rastalle tai Farille sen naaman edessä. Rastalla ja Farilla on ihan erityinen paikka Lillin arvoasteikossa, näyttävät saavan tehdä mitä tahansa. Saavat omia emännän ja syödä vaikka Lillin namit, ei haittaa. Niin bestikset joskus tekevät!