...katsotaan, tuleeko niitä koskaan lisää.  Taisi meillä olla jo johonkin agilityviikonloppuun jo varaus... Kentälle ei päässyt tällä kertaa muita omatoimivuoron treenaajia. Kentällä paineli nainen pienen terrierin kanssa, ja jouduin pyytämään, että pääsisimmekö kentälle, kun meillä on varattu vuoro. Ulkokenttiä on kaksi ja niiden välinen matala muoviverkko (ei aitaa ollenkaan) oli pudonnut maahan. Viereisellä kentällä treenaili nainen kolmen belgianpaimenkoiran kanssa. Rakentamani radan lähtö oli jälkeenpäin ajateltuna tyhmästi niin, että Lillin katse on suoraan sille toiselle kentälle (kun sitä aitaakaan ei ollut). Niinpä se lähetyksestä mun ohjauksen sijaan ryntäsi suoraan naapurikentälle, kun sopivasti juokseva belgianpaimenkoira osui suoraan näkökenttään. Kiva. Viereisen kentän nainen onneksi huusi tosi lujaa Lillille ja karkotti sen pois. Mun huutelua neito ei nimittäin rekisteröinyt ollenkaan. Tosi noloa. Mä en vaan kestä tällaisia tilanteita ollenkaan, ja mun on tosi vaikea päästä niistä yli. Koko loppu treenin vaan nieleskelin ja ohjauskuviot eivät oikein toimineet. Nainen tuli pyytämään anteeksi, että huusi niin kovaa, totesin, että toimi ihan oikein, että hyvä. En tiedä muistinko edes pahoitella tapahtunutta, sillä tuommoista ei ole sattunut ennen. Tosi kiva viimeinen kerta! Jee-jee! Fiilikset taas "tosi" korkealla tämän lajin suhteen %&¤#. Treenasin Lillin kanssa vain silloin, kun nainen oli vaihtamassa koiraansa autolla. Muuten tehtiin "luopumistreeniä" toisten koirien tuijottelusta. Lilli pystyy olemaan hiljaa vain katsomalla mua, juoksevia belgianpaimenkoiria se ei pystynyt katsomaan ilman kommentointia. Nainen mulkoili minua koko ajan viereiseltä kentältä. Treenattiin noin 15 min ja lähdettiin pois. Rata meni ihan kivasti, Lillis väsähti lopussa tai sitten se reagoi siihen, että mun fiilikset oli jossain maan alla koko treenin ajan.  Rata koostui vain hyppyesteistä, putkista ja pituusesteestä. Lillis meni huvikseen tosi usein läheiselle A:lle (esim. treenin loputtua). A:lla tekee kontaktin tosi nätisti ja mun mielestä sillä on siinä esteellä jo haju siitä, mikä on pysähtymiskohta. (Puomin kontakti on jostain syystä paljon vaikeampi hahmottaa.) Lopussa tehtiin kaksi kertaa liikkumattomaksi kiilattua keinua. Lillin voi lähettää keinulle jo ihan yksin, ja se juoksee keinun päähän "eri väriselle osalle" seisomaan. 

Treenin jälkeiset fiilikset:

Lillis:  Kotipihalla järjentöntä tyytyväisyysmöyrintää heinikossa. Kaikki tekeminen on kivaa! Jos vähän vaan meinaa saada turpaansa, niin ei se haittaa! 

Emäntä: