Olemme saaneet monelta taholta palautetta, että kirjoittaja on vähän kriittinen ja blgin perusteella saa Lillistä ihan väärän kuvan. Lilli kun on niin mukava koira. No niin onkin! Olenko unohtanut kertoa sen? Joskus on päiviä kun kaikki sujuu, suukkoja jaellaan ympäriinsä ja ollaan yhtä hymyä. Lilli osaa nauttia elämästä ja tuo iloa ja valoa ympärilleenkin. Lilli ei taida tuntea sanontaa "huono päivä". Okei, joskus on aikaa, jolloin jotkin asiat ovat epäilyttäviä ja naapurista kuuluville äänille haukutaan herkemmin, mutta yleisesti ottaen Lilli on kotioloissa hyvinkin seesteinen koira ja itse aurinko. Ulkona sitten tulee tassuihin vipinää, ja ns. ongelmat eivät ole suurensuuria, vaan johtuvat siitä, että neidolla on vaan niin hauskaa ja niin paljon virtaa, ettei vaan aina muista olla fiksusti. Tottelee kyllä kun komennetaan, mutta voi riekkua uudelleen heti sen jälkeen. Emäntä kyllä tykkää toisaalta kovasti Lillin kyvystä nauttia elämästä ja olla välittämättä pienistä vastoinkäymisistä. Tämä neito ei muistele pahalla. Täysillä iloa pursuten on neidon elämänfilosofia.

Lupasin kertoa hyviä uutisia. Yhtenä arki-iltana kokoontui perrojen tyttökerho, jossa oli tällä kertaa neljä jäsentä. Kaksi vanhempaa narttua ovat kummatkin Lillin hyviä kavereita, mutta toisilleen selvästi vieraampia. Niinpä ilman pörinää ja pientä "kumpi on kumpi" -mittailua ei lenkistä selvitty näiden kahden toisilleen vieraamman nartun välillä. Lilli mielestäni puhdisti ilmaa pariinkin otteeseen ja puhui todella hienosti koiraa. Kun nämä vanhemmat nartut kulkivat pörhistellen vierekkäin ja alkoivat pöristä toisilleen, kulki Lilli naama peruslukemilla tahallaan näiden koirien välistä vetäen kummankin huomion itseensä, ja pörinät loppuivat siihen. Kävi selvästi myös kutsumassa kumpaakin erikseen riehumaan ja leikkimään, kun ei näillä leideillä yhteiset leikit heti löytyneet. Mielisteli ylisuurin elein kumpaakin, vaikka ovat leikattuja ja ainakin toista on mielestäni jo joskus pomotellutkin. Nyt ilmeisesti uhrautui ilmapiirin puhdistamisen eteen mielistelemään kumpaakin ja pelasi hienosti "ollaan kaikki kavereita jookos" -peliä. Olen kertonut aikaisemmin Lillin egon kasvaneen pennutuksen myötä, ja sen olevan mielellään päällepäsmärinä ja pomottelijana. Osaa se olla aivan toisenlainenkin ja uhrautua yhteisen hyvän ja ilmapiirin eteen. Ehkä Lilli onkin sellainen rauhoitteleva tuoksukoira, vaikka olen nauranut tähän asti, että lähinnä se vaan villitsee muutkin pelleilemään, vaikka tuoksuukin otsastaan hyvälle.

Lilli oli pitkään pentulaatikosta palattuaan sitä mieltä, että urokset ovat ihan tyhmiä ja saavat pysyä kaukana. Painiin ja leikkiin hyväksyttiin vain tyttöjä. Nyt Lilli on leikkinyt ja paininut ainakin Toukon ja Hugon kanssa, jotka molemmat ovat kaiken lisäksi nuorempia uroksia, joten hyvältä näyttää. Pojat ovat taas ihquja nekin - kunhan eivät roiku jatkuvasti pyllyssä. Lilli tuoksuu monen pojan mielestä edelleen jatkuvasti hyvältä, mutta 16 koiran perrolenkillä olin todella iloinen huomatessani, että siellä näytti olevan vielä hurmaavampia urosmagneetteja (narttuja ja Kipi = leikattu uros) tarjolla - ja Lilli sai kerrankin pinkoa ja leikkiä rauhassa ilman pyllyhännystelijälaumaa. Kiva juttu! Toisaalta pienoinen pettymys, ettei Lilli olekaan se tuoksukuningatar nro 1.

Lilli tykkää lumesta NIIN PALJON! Johtuukohan siitä, että on talvipentu? Vaikka oltaisi tulossa juuri metsästä, voi silti pihan parkkiksella vatkata selkäänsä lumeen tassut villisti ilmassa heiluen... Tuntuu, että Lillin reaktio on JOKA kerta kun mennään ulos sellainen, niin kuin se lumi olisi vasta satanut maahan - JEE, LUNTA!!! Lumessa tuoksut ovat voimakkaampia ja jäljet vetävät kuonoa maahan. Lillillä on myös ihana tapa tehdä poikkeuksia sääntöihin, ja yksi niistä on sellainen, että kun on lunta, saa vetää hepulia ja hups-vähän-kiskoa-hihnassa ja silleen. Vauhtivarvasta vipattaa ihan vimmatusti. Hepuloivaa ja iloa pulppuavaa koiraa on vaan niin mukava katsella. Tunnustan, että torut jäävät välillä torumatta, vaikka aihetta olisi. Joskus pompitaan ja loikitaan villisti yhdessä hepulia pitkin metsää, kun kukaan ei ole näkemässä. Emäntä on myös päättänyt, että frisbeen heitto on talvinen laji ja Lilli on yhtä riemua juostessaan villinä pitkin teitä ja peltoja frisbeensä perässä. Kerran emäntä oli varma, että frisbee katosi, kun lensi pellon reunassa kasvavaan kaislikkoon. Siellä se Lilli tuhtasi etsintä-häntä heiluen sitkeästi 5-10 minuuttia, ennen kuin juoksi onnellisena frisbee suussa emännän luo. (Etsintä-häntä pyörii villisti ympyrää taivasta kohti sojottaen.)

Joulu tulee ja Lillin kuono on jokaisessa kauppakassissa ja nuuskii jokaista lahjaa. Lilli on lauleskellut myös kauniin serenadin lahjakaapille, joten taitaa sieltä löytyä neidollekin ihan oma paketti. Yhden lahjan otus on jo saanut, nimittäin Ikean lampaantaljan. Ekana iltana se oli niin ihana, että koira köllötteli taljan päällä koko illan. Siihen oli ihana kellahtaa kyljelleen ja vähän ve-ny-tel-lä itsensä pitkäksi pötköksi. Sitten kierähdettiin pieneksi kippuraksi ja haudattiin kuono kokonaan piiloon sinne villoihin. "Lammaspeti" kutsuu yleensä aina hetkeksi, kun tullaan ulkoa sisälle. Siinä on vaan niin ihana köllötellä. Kyllä elämä on ihanaa näin joulun aikaan. Emännän kanssa on nukuttu tänään luvattoman pitkään. Aamuköllöttely tehdään vatsa ylöspäin ja tassut kohti taivasta köllöttäen. Sitten sopivassa kohdassa tullaan suukottelemaan emäntää hereille. Joulu on ihanaa aikaa, kun koko lauma on koossa.