Emäntä taas kerran kipeänä, kun koiraleireillään, mutta asennetta löytyi silti. Olemme kehittyneet, jee! Silti huomasin takkuavani ihan samojen juttujen kanssa, vaikka olemmekin edistyneet. 

Lilli on oppinut irtoamaan ja hakee itsenäisesti esteitä. Ihan uskomaton juttu mun mielestä oli suora, jossa koira ohjattiin heittoliikkeellä itse irtoamaan esteelle etuoikealle, kun itse lähdettiin juoksemaan koiraa katsomatta etuvasempaan ja koira pinkoi vierellä suorittaen itse kaksi hyppyestettä, kun ne sattuvat siihen radalle. Vieläkin vaan itselle muistutukseksi:

Koiralle piirretään liikerataa eli juoksulinjaa, jolle vain ne suoritettavat esteet "sattuvat" osumaan ja koira suorittaa ne siinä matkalla. Jo rataan tutustuessa pitäisi ajatella ohjauslinjoja, eikä niitä yksittäisiä esteitä. Myönnän, että en ihan siihen pysty. Yhä vaan enemmän tuli sellainen olo, että tässä lajissa vaaditan paljon nimenomaan ohjaajalta. Olin aikas järkyttynyt, kun kuulin, että kisoissa rataan tutustumiseen ja "ohjauksen suunnitteluun" samalla on aikaa vain viisi minuuttia, eikä siinä ole ratapiirrostakaan apuna... Mutta olin niin ylpeä itsestäni, kun en enää ahdistu ratapiirroksista, vaikka ne sisältäisivät miten vaikeita pyörityksiä. Muualla varmasti ahdistuisinkin, mutta nyt luotin siihen, että kyllä Janita luotsaa ja palastelee meille sopivasti. Ja kivaa oli kipeänäkin! Agilitystä saa kyllä aika kivat boostit siitä, kun on jankannut jotain kohtaa, sitten se onnistuu ja saa kehut! "Täydellinen niisto! Ei voisi paremmin enää mennä!" JEE! Mä pystyin siihen. Mutta kylläpä taas välillä takkusi ja muutamassa kohdassa en muistanut enää yhtään, mitä siinä pitikään tehdä, vaikka yhteisessä rataantutustumisessa esitettyjä vaihtoehtojakin olisi ollut varmaan kolme. Totaalisia black outeja vaan tuli muutama. Mutta nyt multa löytyi ihan omiakin ideoita, miten tekisi - eli olin poiminut jonkun niistä, mitä olin nähnyt muiden suorittavan.  Kyllä siitä muiden tekemisen katselustakin vaan oppii, ja varsinkin hahmottaa sitä rataa eri tavalla. Nyt siis osasin ottaa hyötyäkin siitä muiden tekemisen katselusta, niin ettei se ollut vaan sitä "onpas kivan näköistä menoa" -katselua. 

Itselle tuli hetkellinen tuskastuminen siitä, että taas kertaan/harjoittelen ihan samoja juttuja, koiran linjan ajattelua (ja tilan jättämistä) ja sitä hemputin peruutusta vauhdikkaasti takaperin... yllättävän vaikeaa.  Onneksi leirikavereilta sai tsemppiä, että kehitytty on ja se näkyy. Ja huomasihan sen sitten tarkemmin ajateltuna itsekin. Jo siitä, että ratapiirroksen näkeminen ei ahdista, eivätkä edes ne vaikeat pyörityskuviot. Kaikki tuntuivat vain haasteelta. Ja onnistumisen elämykset olivat mahtavia!

Huomioita:

• Edelleenkin vaan toimin jarruna Lillille. Se kiltti odottelee minua ja himmailee, että kerro kerro, minne seuraavaksi. Silti ei karkaa (ampaise täysillä ohitseni), ei käskytä, ei räksytä, ei näyki, katsoo vaan innoissaan ja jarruttaa. Ihanaa! Juuri minulle sopivaa. Kyllä Lilli toisaalta hyppää vasten ja koettaa tunkea kuonoa taskuuni, jos kokee, että nyt vois olla palkan aika. Mutta malttaa odottaakin.
• Paitsi lähdössä. Lilli karkaili. Johtuu kuulemma siitä, että mä alan aina kerrata rataa siinä kohdassa, kun pitäs jo lähettää se koira... Muistiin itselle: katso ensin se ohjauskuvio valmiiksi, ja laita vasta sitten se koira istumaan lähtöön, kun olet oikeasti valmis... (ja tässä kohtaa mulle tulee aina se ajatus, että miten se nyt olikaan)
• Lilli irtoaa! Jee, se irtoaa! Ihan yksin esteille, kauas, putkeen, pimeään kulmaan ja seuraa tarkasti mun ohjausta. Vielä kun mä oppisin ohjaamaan tarkasti, enkä vaan huitoisi ja räiskisi menemään. Ja luottaisin, että se irtoaa. Mä saattelen sitä ihan liikaa esteille ja varmistelen - ja jään katsomaan, että meneekö se ja olen sitten seuraavalla myöhässä sen takia. Mun pitää oppia luottamaan, että kyllä se menee! Tähän liittyen, Lilli on saatu irti mun kädestä (namikäsi) ja viereltä (tokojäänne) suorittamaan itsenäisesti esteitä. Ohjauskäden siirto takana on vielä uutta, sitä Lilli ei osaa - mutta en minäkään. Tässä kohtaa nimittäin EN katso koiraa, kun sitä pitäisi katsoa taaksepäin varmistellen kulkulinjaa, ennen käden vaihtoa. Se, milloin pitäisi katsoa koiraa ja suunnata katse ja rintamasuunta esteelle, ja se, milloin koiran voi jättää yksin suorittamaan esteitä itse ampaisten tuhatta ja sataa seuraavaan ohjauskohtaan, on hakusessa myös. 
• Älä katso ohjauskuvioille erillistä suorituspaikkaa esteiden sijainnin mukaan, vaan koiran sijainnin mukaan silloisessa tilanteessa radalla! Seuraa koiraa, ja esim. anna sille ohjausliike esteen taakse JO sen tullessa putkesta, ei vasta esteen edessä, kun koira on jo ampaissut ohitsesi ja suorittaa väärän esteen...
• JUOKSE, JUOKSE, JUOKSE! Myös takaperin! Koirajuoksun aloitus ei olisi ehkä pahitteeksi. Jokin ketteryyttä lisäävä harrastuskaan ei olisi ollenkaan pahitteeksi - mikäköhän se sitten olisi...

Uusia juttuja:

• niisto
• valssissa pääasia ei ollutkaan jalat ja pyöriminen, vaan se, että ohjauskäsi vaihtuu
• niisto+saksalainen yhdistettynä
• merkkaus (= virtuaalilelun tai -namin pudotus / käden reilu heilautus)

Muista:

• piirrä koiralle ohjauslinjaa = mahdotonta, jos seisot itse sen linjan päällä, josta koiran pitäisi juosta! Älä seiso tai juokse itse sitä uraa, jota koiran pitäisi juosta, et ole itse suorittamassa esteitä. Tämä voi tarkoittaa sitä, että jos ohjaat koiraa kohti nelosestettä, juokset itse kohti vitosta. Koiran linja on silloin suora kohti nelosta. Jos juokset itse neloselle, on koira esim. putkessa... Tämä saattaa tarkoittaa myös äkkinäisiä väistöliikkeitä ja omituisia mutkia OHJAAJAN juoksulinjoissa, jotta linjasta tulee KOIRALLE suora. Ohjaaja vetää koiran esteen yli, väistää kiepsahtaen nopeasti esteen taa pois koiran juoksulinjalta ja lujaa juosten suoran estesarjan suoritus...
• pimeään putkikulmaan lähetyskäsky = sively putken päältä kädellä, muista huudella sille koiralle jotain kun se tuleepi putkesta ulos
• jää U-putken taakse vain ja ainoastaan silloin, jos matka jatkuu sinne - AINA jos matka jatkuu putkelta suoraan eteen, myös ohjaaja on siellä, ei koskaan putken takana - koira osaa ennakoida (koiralle opetetaan tiettyjä liikesuorituksia, joista ei poiketa koskaan = aina kun tietty asia toistuu, koira esim. hakee ohjaajaa putken ulostuloaukon takaa eikä edestä, nopeuttaa etenemistä radalla
• Vasta kun 5 sarjaa jotakin ohjauskuviota (samaa peräkkäin) sujuu, se liikekuvio osataan varmasti kunnolla (esim. takaaleikkaus tai sylkkärit).
• Se on aina 0+voitto tai hylly, kaikki tai ei mitään. Mitään varmisteltuja hitaita nollia ei vaan oteta. Näin sanoi Janita, enkä tietenkään itse allekirjoita.  Multa puuttuu edelleen se kilpailuvietti, joka näyttää ajavan monia harrastuksissa eteenpäin. Draivia meiltä löytyi silti ja kivaa oli! Kiitos treeniseuralle! 
• Viimeinen huokauksen aihe: haukkua räksyttävät koirat ovat oleellinen osa agilityä. Omaltani en sellaista salli. Paljon miellyttävämpää on katsoa niitä suorituksia, jossa koirat menevät ihan hiljaa, eikä kaiku vastaa kimeästi peltikatosta räp-räp-räp!  Ihan ehdoton ominaisuustoive tulevalle koirallekin on, että se ei saa räpsyttää tehdessä, eikä mielellään laidallakaan, eikä turhasta, eikä mielellään vahtihaukkuakaan hanakasti. Eihän niitä haukkumattomia koiria olekaan, mutta ainakin sen pitää olla sellainen, että se kestää kouluttamisen hiljaiseksi. Lillikin on koulutettu sellaiseksi. Kun se alkoi haukkua, se vietiin pois kentältä. Haukkuvan koiran kanssa en harrasta mitään. Piste! Silti, vaikka se oma koira olisi (opetettu olemaan) hiljaa, sen olisi opittava myös sietämään niitä muita haukkuvia koiria kommentoimatta (=reagoimatta) ja se vasta hankalaa onkin. Töitä on tehty senkin eteen. Mutta jos agilityä aikoo harrastaa, ei niitä täysillä haukkuen eteneviä koiria vaan voi vältää. On itsekin opittava sietämään sen räpsyttämisen kuuntelua, vaikkei sitä omaltaan salli. Onko se väärin? Sopiiko tämä laji minulle?