"Tästä lähtien mukanamme on uusi matkatoveri, prinsessa Romy." (Matka maailman ympäri 80 päivässä)

Sormuspennuista meille valikoitui mustista mustin, työnimeltään seiskatyttö. Oikeastaan 7tyttö valitsi meidät, sillä se ryömi parin päivän ikäisenä, silmät vielä ummessa, koko (silloin) suuren pentulaatikon matkan tulevan emäntänsä luo tämän tullessa pentulaatikkoon. Emäntä laski käden alas, seiska ryömi kädelle ja nukahti siihen tyytyväisenä tuhisten. Totta puhuen Sormuspennut olivat kaikki niin ihania, että olisin voinut ottaa heistä kenet tahansa tai vaikka kaikki. Isännän taivuttelussa pennun tuloon olikin kova homma, mutta pennut sulattivat maailman tultuaan isännänkin sydämen. Yksiviikkoiskuvat pennuista otettiinkin isännän itse käsin valmistamien sormusten kanssa.

Sormuspentujen teemana on Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -maailma. Seiskatytöstä tuli Nadador Earwen (haltioiden sukua). Kutsumanimen keksimisessä olikin kovempi työ. Jostain syystä meillä oli ruskealle pennulle nimi valmiina, mutta ei mustalle. Lillistä piti aikoinaan tulla (goottityttö) Nemi, mutta kun sen niminen tuttu perro on jo, piti keksiä jotain uutta. Isännän mielestä Rommi oli ehdotuksista paras, mutta emäntä halusi hienostella ja ottaa jonkun prinsessanimen... Shrekin röyhtäilevä prinsessa Fiona vähän houkutti, mutta lempinimi Fifi ei olisi ollut yhtään kiva... Lopulta löytyi lapsuuden piirretystä prisessa Romy, ja se valikoitui nimeksi. Isäntä käyttää kuitenkin niin sitkeästi nimeä Rommi, että emäntäkin on alkanut taipua sille... Rompulle itselleen näyttää käyvän mikä tahansa, mikä alkaa Rom- tai Pom- tai sinnepäin. Pentu-pentu-pentu on edelleenkin se tehokkain kutsu.

Seiskatyttö syntyi aamuyöstä pentueen viimeisenä. Olin itse mukana synnytyksessä kirjurina ja pentujen punnitsijana. Näin pentuni syntyvän, sain sen vastasyntyneenä syliini ja katsoin merkit kirjaamista varten. Seiskasta tuli heti seiska, sillä pennulla oli masussa valkoisella karvalla selvästi nro 7. "Onnentyttö", kuiskasin seiskan korvaan ja punnitsin hänet. Jossain vaiheessa pohdittiin sitäkin vaihtoehtoa, että seiskan kutsumanimeksi jäisi Seiska. Emännän lempidrinkki Bacardicola on mustaa, mutta vähän liian pitkä kutsumanimeksi... Rommi siitä sitten lopulta tulikin.

Oli hauskaa seurata pentujen kehittyvän ja tavallaan muodostuvan yksilöiksi omine tapoineen. Koko pentue oli kyllä vilkasta pusuttelijasakkia. Romppu muistaakseni jossain vaiheessa puuhaili vähän eri aikaan kuin muut, eli oli vilkkaimmillaan silloin kun muut vetelivät sikeitä ja nukkui tyytyväisenä kun toisilla oli suurin riehuvaihe menossa... Meille kun tulee joskus valitusta omituisista päivärytmeistä ja yöllä valvomisesta, niin ajattelin, että tuo tyyppi kyllä sopii meille!

Viimeiset poseerauskuvat vielä kennelmaailmassa ja kohta pennut olivat valmiita muuttamaan kotiin. Pentuaika kuluu nopeasti. Blogia ei ehtinyt päivittää, kun juostiin paikasta toiseen tukka putkella ja rampattiin pennun kanssa pihalla. Parempi kait (päivitys) myöhään kuin ei milloinkaan. Paljon on pennun kanssa jo maailmaa nähty, mutta tietysti aina voisi ehtiä ja tehdä enemmän... Hyvä näinkin. Pentukursseja on käyty Romyn kanssa jo useampi.

Yön musta ninjapinja valmiina uusiin seikkailuihin. Toista koiraa on aina helppo verrata siihen ensimmäiseen... Romppu on ollut tähän mennessä todella helppo pentu. Reipas, rohkea, ahne - tykkää leluista ja nameista. Ne paikat, joissa Lilli on paineistunut (ahdas kaikuva alakerta rappukäytävässä) tai joita se vieläkin varoo (rappukäytävän kaide, josta näkyy alas) on Rompun mielestä ihan parhaita. Se on vetänyt hepulia kaikuvassa alakerran käytävässä, ilmeisesti se kaikuva ääni joka tassuista lähtee on mahtava. Se on kulkenut alusta asti reippaasti liukkaalla käytävällä ihan kaiteen vieressä. Alussa se kyllä saattoi lähteä seuraamaan naapurin heiluvia jalkoja emännän jalkojen sijaan tai livahtaa yksin pimeään kellariin, kun naapuri sattui aukaisemaan oven hissiä odotellessa... Että on siinä rohkeudessa ja ahneudessa kait haittapuolensa. Niin ja Romppu varastelee ruokaa ja tuhoaa asunnon puuosia, mitä Lilli ei tehnyt. Mutta kaikkiaan olen hirveän tyytyväinen pentuun ja siihen mitä Romppu ja Lilli ovat yhdessä. Lilli nauttii selvästi saatuaan kaverin, ja on ollut pitkämielinen. Aluksi emäntää vähän jopa hirvitti, kun Lilli antoi Rompun tehdä mitä tahansa. Sai viedä lelut ja luut suusta, tunkea kupille ja syödä ruuat... Nyt Lilli jo jostain Rompulle sanookin, mutta hirveän kiltti Lilli on. Metsälenkeistä Lilli nauttii nyt suuresti, kun on saanut painikaverin. Toki kaksi koiraa teettää enemmän työtä kerrostalossa asuvalle, joka pyrkii (hihna)lenkittämään koirat erikseen... mutta on niistä tuplasti iloakin. Muistan miten joskus keväällä väsyneenä makasin keittiön lattialla ja nauroin kyyneeleet silmissä tyttöjen touhuja. Ihanaa vastapainoa pitkille työpäiville. Tyttöjen päivistä (yksinoloa) ei onneksi hirveän pitkiä tule, sillä isäntä hoitaa aamulenkitykset ja ruokinnan, ja lähtee töihin paljon myöhemmin kuin emäntä. Monta asiaa olen tehnyt eri tavalla kuin Lillin kanssa. Romppu on kulkenut vilkkaista teistä huolimatta todella paljon vapaana. Romppu on saanut olla enemmän riiviö kuin Lilli aikanaan, ja sitä ohjataan enimmäkseen kehuin (oikeasta toiminnasta kehumalla) ja suuntaamalla huomio kielletystä sallittuun. Romppu on onnellinen pentu.

Rompun kevätkuvia:

Lilli ja Rommi keväällä:

Emäntä on joutunut tekemään keväällä aika paljon ajatustyötä. Näin miten Lilli toimii Tarun kanssa kuin ihmisen mieli. Sille ei tule mieleenkään räyhätä kenellekään lenkillä. Nyt kun kotiin tuli toinen koira, jolle Lilli on myös malli, miten eri tilanteissa toimitaan, asialle oli tehtävä jotain itsekin. Kierin itsesäälissä, en osaa, en pysty... mutta kappas vaan, silloin kun itse ei usko, niin muut uskovat. Tarulle ja Paulalle kiitos, puoli tuntia opastusta kädestä pitäen, ja sain keinot toimia Lillin kanssa ohituksissa. Hieman epäreilua koiralle, ettei tähän asiaan ole puututtu jo aikaisemmin... sillä Lilli on muuttunut todella paljon. Se on luottavaisempi ja rennompi ja saa selvästi olla vihdoin koira. On se aikaisemminkin irrotellut metsässä, mutta nyt se irrottelee hulvattomasti kuin pikkupentu, ikäänkuin sillä ei olisi minkäänlaista murhetta mistään. Tähän asti se on aina ollut valppaana ja vahtinut samalla ympäristön tapahtumia, riehuessaankin. Vahtiminen on MUN homma emäntänä. Alussa mietinkin yhteisnimitystä mustavaalealle koirakolleni, ja ajattelin, että sopiva voisi olla The White Queen Lilli & Dark Princess Romy... Mutta nyt kun ajatustyö on tehty, onkin niin, että kuningatar olen MINÄ, emäntä. Minulla on kaksi prinsessaa, alamaista, jotka saavat irrotella ja nauttia elämästä. Ajatustyötä on tehty myös treenien suhteen - kipinä taisi taas lähteä Paulan tokokurssilta, jossa vihdoin sain tukea ajatukselle, että treeneissä pitää olla ensisijaisesti hauskaa. Ei pilkunviilausta, vaan tehdään eri juttuja joka kerta. Emännän pitäisi oikeasti alkaa suunnitella treenejä ja pohtia miten niistä tehdään hauskoja ja vetää itsekin täysillä treeneissä. Lilli toimii nimittäin parhaiten, kun sen vetää ihan täysille kierroksille! Ja sitä on hyssytelty ja oltu vaisuja treeneissä neljä vuotta... Mutta aina oppii uutta. Tarulle suuri kiitos tehdystä työstä (koiran ja) emännän kanssa. Ja kiitos luottamuksesta, että sain luotsattavakseni sen maailman ihanimman pennun! 

"All we have to decide is what to do with the time that is given to us." -Gandalf-

Pennut saapuivat maailmaan!

perroploki.vuodatus.net

Lilli osallistuu emännän avustuksella Euroopan Kulttuuripääkaupunkitapahtumaan, Turku 365 - vuosi arjen löytöretkeilyä -projektin ensimmäiseen viikkotehtävään nimeltään Inspiraation aakkoset. Kannustamme muitakin ihmisiä; emäntiä ja isäntiä ryhtymään arjen löytöretkeilijöiksi. Lisää projektista ja viikkotehtävät löydät täältä: www.turku2011.fi/turku365/arjenloytoretkeilijat

"Vuoden ensimmäinen harjoitus liittyy inspiraatioon ja inspiroitumiseen: kirjoita ylös inspiraation aakkoset, eli listaa asioita jotka hykerryttävät, onnellistuttavat, (joista keskustelemiseen et kyllästy,) joita jaksat tuijottaa, kuunnella, maistaa, käsitellä. Älä mieti liian pitkään, vaan anna kynän suhista ja näppäimistön rutista!"

Lillin Inspiraation Aakkoset

Amigo, Amppu, A-este, agility, Aksu (emännän kummipoika, idolini), aarteet (kuten lahonneet puunrungot)

BOBO

Charo

Diego

Emäntä, elämä ja siitä nauttiminen

Fari

Gimma

Hiekkakuopat, hallit (sellaiset koiraharrastuspaikat), herkut, Hippi (ensirakkauteni: pentuna yritin astua juoksuista Hippi-serkkuani)

Isäntä, Iines, Inkeri

JÄLKI!, jäljet, jälkivaljaat, Jamppa ja kaikki blondit pojat, Jouni (emännän veli, idolini), jauheliha

Kanaruuat, kalliot, kiipeily, kaivaminen, keppien kantaminen, koivennosto, keksit, kiiltomadot (osaan etsiä ja osoittaa niitä käskystä), koti, koiratanssi

Lumi, lätäköt, liha, luut, löydöt, luoksetulo, lampaat

Mikko, Mingo, meri, makkara, meetvursti, muta, muari, METSÄ!, MINÄ ITSE!!!

Nadador, Nelli, Norja (siellä tuli käytyä kesällä)

Olka, Olga, ojat, oven alta käyvä veto, oma peti

PALLO-pallo-pallo-pallo, pyyhe, parvekkeella hengailu, putki, puomi, paimennus, Prisman edessä treenaaminen, piparit, polut, pulla, pupunpapanat, piha, possuherkut, pussailu, PENNUT!

Quutamon tuijottelu emännän kanssa istuskellen

Rasta, rypeminen, ranta, Ramo ja muut rakkaat pojat (Terkkuja!), rapsutukset, ravun saksi (jonka löysin vuonon rannalta Norjassa)

Safa, Snigel, sammaleissa rypeminen, sohvalla köllöttely, syksyiset lehdet (en vaan voi vastustaa niiden pyydystämistä)

Taru, tassujen kuivaaminen, toko, treenaaminen, täysillä juokseminen, temppuilu

UIMINEN!, Unto, unet, ulkoilu

Viivi, vesi kaikissa olomuodoissaan, vauvat ja niiden pussailu, vinkulelut

Whippetit: Eetu, Retu, Wilma, Tahvo ja muut

X-files = salaisuudet joita ei kerrota kellekään, paitsi ehkä emännälle

Yölenkit

ZzZzZzZz = torkut emännän kainalossa

Åbo ja kaupunkikävelyt

Äippä, äippänä oleminen

Örinä

Lilli on siirtynyt sisustamaan keltaista pentulaatikkoaan Tarun ja Mikon luokse eli "toiseen kotiinsa" tuohon melkein naapuriin. Emäntäkin on melkein jo muuttanut Tarun ja Mikon luo, ja on käynyt palluttamassa pentumasua vähintään joka toinen päivä, mutta melkein joka päivä. Tänään masu tuntui pinkeältä ja pikku-Lillit ja pikku-Amigot jo kovasti jammailevat vatsassa. Kunnon potkukin tuntui käteen vatsaa pidellessä. Lilli voi hyvin ja paksusti. 

Lillin ja muun kennelväen kuulumisia voit seurata täältä:

http://perroploki.vuodatus.net/

Lisätietoja pentuprojektiin liittyen voit lukea täältä:

http://www.nadadorkennel.com/

joululahjaksi saatu sorsa on yhä ehjä (ihme)

vaikka sitä on kiva repiä ja vinguttaa

vähän se sorsa saattaa olla kärsineen näköinen 

kyl mä vielä jaksan riehua aina välillä, vaikka mulla on tää masu

MASUKUVIA! 

Jännityksellä odotamme uutta vuotta saapuvaksi.

ONNEA VUODELLE 2011!

(Emäntä käski niin monta kertaa haistaa tota kukkaa, että lopulta mä haukkasin siitä kukasta otteen hampailla, että jos tää kumminkin on jotain esineruutua tai pidä-pidä-treeniä, ei voi kato tietää. Aika erikoisen esineen oli hommannut. Ei se emäntä vissiin halunnut sitten kuitenkaan mun haukkaavan siitä kukasta, kun se alko vaan nauraa. Tarkisti lähtikö kukasta pala, mutta ei siihen tullut kun hampaanjäljet yhteen lehteen. Itte on opettanut, että kunnon otteella pidetään esineistä kiinni. Aika erikoinen esine. Vai mitä tykkäätte? Mut mun emäntä keksiikin kaikenlaista. Piti köllöttää kyljellään paikallaankin, sekin oli ihan uutta. Yleensä se on vaan istu-maahan-istu-seiso-maahan-seiso ja sitä rataa. Tää kyljellään paikalleen jääminen on joku uus liike, mut kyl mä senkin ihan kerrasta tajusin, että näin ollaan. On kuulemma ne tokosäännötkin muuttuneet, niin tää on varmaan joku uus kuvio. Vaikka emäntä on kulkenu kyllä mun eri puolilta ennenkin treeneissä. Mut me jatketaan emännän kanssa treenaamista kuulemma vasta myöhemmin keväällä. Ja meidän tärkein tavoite ensi vuodelle(kin) on, että meillä on hirmu hauskaa molemmilla, mitä tahansa teemmekin. Pentulaatikon reunalla tavataan?)

...availin lahjoja ja otin vastaan rapsutuksia...

...ja sain kuulla olevani "rauhallinen ja kiltti koira, jollainen meillekin sopisi". 

Sitten availin vähän lisää lahjoja, ja istuin emännän sylissäkin (kun se kaappas mut syliin).

Näin kilttejä olimme jouluna!

Astutuksesta asti Lilli on ollut itse sitä mieltä, että pentuja on tuloillaan. Ruoka-annosta olisi pitänyt heti suurentaa, eli sapuska on maittanut neidolle ja pariin otteeseen sitä on yritetty myös varastaa. Astutuksesta lähtien Lillillä on ollut enenevässä määrin läheisyyden tarvetta. Muutenhan Lilli ei sylyttelyistä ja paijailuista juuri ole välittänyt, vaikka onkin nyt vanhemmiten välillä parkkeerannut ihan omatoimisesti rapsuteltavaksi pitkäksikin toviksi. Käskyllä Lillin saa kyllä vieraita moikkailemaan ja ottamaan rapsutuksia vastaan. Moiskauttaa nykyään sitten usein suukonkin käteen hyväksynnän merkiksi. "Sä oot ihan jees." Lilli kyllä oikeasti tykkääkin paijailuista, sillä jos sen käskyttää syliin, se tulee vastahakoisesti ja kellahtaa kyllä itse - ja hetken rapsuttelua vastaanotettuaan saattaa tyytyväisyyttään nukahtaa syliin. 

Tiineyden myötä Lillistä on tullut jotenkin seesteisen oloinen ja hempeä. Parkkeeraa usein emännän lähelle, suukottaa ja nojailee. Näyttää tyytyväiseltä, vaikka välillä selvästi närästää / pennut painavat jo masussa. Yöksi pitää päästä ihan emännän kylkeen nukkumaan. Päivällä torkkuu mielellään kiinni patterissa. Täällä siis tosissaan "haudotaan" pentuja. Päivisin Lilli on vaisumpi kuin yleensä, mutta iltaisin ja öisin kun vointi on parempi, on ollut vielä kovastikin vipinää tassussa. Täällä voidaan hyvin ja paksusti. 

Pihassa Lilli on pari kertaa ehtinyt haukahtaa naapureille. Yleensä Lilli ei pihassa naapureille kommentoi mitenkään, mutta nyt pennut masussa on tullut tarvetta kommentoida. Ohitukset sujuvat kuitenkin hyvin kontaktissa, eikä haukahduksia tule, kun emäntä vaan muistaa ottaa koiran pihassa kontaktiin. Sana "tässä" toimii parhaimmin. Hassua sinänsä, vaikka ihmisiä on jossain määrin tarve vahtia, niin koirien ohittelu on taianomaisen helppoa. Melkein missä vaan ja millaisia koiria vaan, Lillillä ei ole niille mitään sanottavaa. Ottaa kontaktia itse emäntään. Ilmeisesti pennut masussa ei kannata alkaa ryppyilemään kenellekään. Jopa haukkua räpyttävät koirat ohitellaan ilmaan minkäänlaista kommenttia. Toisaalta, Lilli kertoo ahkeralla merkkailulla toisille olevansa yhä kulmakunnan Queen, ja koipi nousee erittäin ahkerasti korttelikierroksella iltaisin. Luulen, että yksikään pissa ei jää merkkaamatta päälle. Kaikenlainen aktiviteetti ja temppuilu on helppoa ja neidolla on todella kova hinku ja motivaatiota treenata. Ruoan himo on ehkä osasyy, mutta neito tykkää treenata jopa aamupäivällä, vaikka ruoka ei maistu ja selvästi närästää. Nyt ois kova hinku tokoilemaan, toivottavasti sama hinku on molemmilla vielä loppukeväästä! 

Tämmöistä meille kuuluu. Lilli on jo mahtavissa mitoissa, nisät ovat jo venyneet vähän ja vatsa pyöristynyt kauttaaltaan. Emäntä erehtyy joskus paukuttamaan Lilliä kylkeen hieman voimakkaammin, jolloin Lilliltä tulee syyttävä katse. Lilli kun ei hellistä lääppimisistä ole pahemmin perustanut, vaan kunnon vatkaus ja kylkipaukutus on ollut parempi kehu. Nyt emännän pitää vaan muistaa, että hempeillään ja hellästi rapsutellaan leuan alta, nojaillaan - eikä paukuteta kylkeen, kun on pennut vatsassa! Monet unet on jo pennuista nähty, lukumääristä ja väreistä on tehty veikkauksia. Ruskealle pennulle meillä on jo nimikin valmiina, joten pentuhaaveilua ilmassa meilläkin. Katsotaan, mitä elämä mukanaan tuo. 

Rauhallista joulua! 

toivottavat maitovalas ja emäntänsä

Matkalla pikkujouluihin.

Taru kutsuu ja Lilli juoksee (loikkii) lujaa.

Safa 10v.

Blondienergiaa, äiti ja tytär, Lilli ja Iines.

Iines.

Iines-pupu.

Safa, Bobo, Iines, Buno, Inkeri ja Gimma.

Safa-vaari vauhdissa. 

Gimma.

Safa näytti, että ei vaaria vielä dementia vaivaa, ja etsi itse häviksissä olleen lelun tieltä, vaikka käskettiin etsiä rannalta.

Lillin omasta mielestä pentuja on tulossa, ja rouva päätti ottaa pikkujouluissa vähän rauhallisemmin. Onneksi tytär juhli äipänkin edestä! 

Pieni jännitys pentujen tulon suhteen on yhä ilmassa, eikä ihan varma voi vielä asiasta olla, vaikka ruoka rouvalle on alkanut maistua - jopa niin, että sitä yritetään varastaa... ja kerjätä laulun kera. "Koskaan en ole ruokaa nähnytkään, vaikka juuri äskön söin!" Yöunet on kiva nukkua emännän kyljessä ja masu-masutella aamulla. Joskus emännältä haetaan henkistä tukea nojailemalla (emäntä kutsuu tätä nimellä tankkaus - läheisyystankkaus) tai parkkeerataan emännän viereen pitkäksi toviksi rapsuteltavaksi. Läheisyydenkipeä hömppä. 

Onnea Safa-vaari 10v.!

Tarulle suuri kiitos pikkujouluista, joilla tarjoiltiin mm. LENNOKKAASTI KUKKASIN ja minttuLAKUIN koristeltuja pipareita KAHVIN kera. 

(Kurkkaa juhlintakuvat myös perroplokista!)

Alla pikkujoulutunnelmia "Gigling Antin" pihasta.

(Isännän tehdessä jouluostoksia emäntä ja Lilli iltalenkkeilivät ostoskeskuksen ympäri.)

Hauskaa pikkujoulua ystävät!

perroploki.vuodatus.net

Pakkasta n. -15 astetta. Tassut jäätyi jos poseerasi kauan paikallaan. 

Ennen lenkkiä tapahtui seuraava episodi:

Emäntä istuu eteisessä, josta näkyy keittiöön. "Etsi hanska, ylhäällä." Lilli menee keittiöön, tähyilee ensin keittiötason suuntaan, jatkaa matkaa kuono ylhäällä tähyillen ylöspäin. Tulee patterille, riuhtaisee hanskan patterilta ja tuo sen vauhdilla emännälle. Emäntä antaa namin takin taskusta. "Etsi toinen hanska." Lilli juoksee suoraan patterin luo, meinaa ottaa pipon, mutta lamppu syttyy ja valitseekin vieressä olevan hanskan, ja kipittää taas vauhdilla hanska suussa emännän luo. Emäntä antaa namin. "Etsi pipo." Koira näyttää hymyilevän mennessään, sillä tietää tarkalleen, missä etsittävä on. Myös pipo päätyy emännän syliin vauhdilla, nami koiralle. 

Hanskojen etsinnän lisäksi Lilli on toiminut taas sukkarobottina kantaen likaisia sukkia makuuhuoneesta keittiöön pyyhkeen päälle, josta emännän on helppo nostaa ne koneeseen. Päältä täytettävää konetta Lilli ei osaa täyttää... vaikka osaa se pallon heittää ylöspäin, joten ehkä sitä voisi jalostaa tähtäämään pesukoneeseen... Pallon kanssa on opeteltu uusi temppu "pudota". Lilli tykkää metsässä kiipeillä korkeille paikoille ja ottaa mielellään kopin heitetystä pallosta. Niinpä kopittelu sujuu koiran ollessa korkeammalla, kun pallo vieritetään/tipautetaan emännälle käskyllä "pudota" ja odotetaan rauhassa emännän heittoa. Vauhdikkaampaa kopitteluakin on harrastettu, niin että lumi pöllyää. Kerran pallo pomppasi Lillin kuonosta johonkin niin, että kumpikaan meistä ei nähnyt mihin se meni. Etsimme palloa ehkä viisi minuuttia, kun emäntä oli jo valmis lähtemään kotiin. Lilli etsi ja etsi häntä vipattaen. Lopulta se löysi kuin löysikin pallon, jonka olin muka etsinnässä auttaessani tampannut syvälle lumeen. Sitkeä otus. Palloa ei jätetä! Ja se onkin se lelu nro 1.

Neidolle maistuisi ruokaa nykyään valtavasti. Välillä se istuskelee huvikseen keittiössä ruokaämpärinsä ääressä, josko se vaikka aukeaisi. Onpa sitä raavittukin pienen laulun kera, jos emäntä heltyisi vähän ylimääräistä antamaan. Eilen Lilli sai nuolla rahkan teosta jääneet kipot ja tänään se sai palan jauhelihaa, porkkanaa ja lanttua... ja se lanttukin maistui! Neidon muodot alkavat olla hippasen pyöreät, joten ruokaämpärin mitta otettakoon taas käyttöön. Emäntä on koettanut vähän jekuttaa koiraansa ja on ottanut vanhan pullotempun käyttöön. Ruokanappulat muovipullon sisälle, niin ruokailu kestää hippasen kauemmin. Lillille on muodostunut jo vakityyli kaikenlaisiin "älypeleihin" - tassulla huiskaistaan täysillä, niin että esine lentelee pitkin seiniä ja lattioita heittäen herkut samalla sisältään. Mitäs sitä turhaan äheltämään ja kääntelemään jotain väärinpäin, kun voimallakin siitä selviää. Lilli myös viihtyy nykyään nukkumassa ihan kiinni emännässä ja kömpii välillä vapaaehtoisesti kainaloon. Neito "mä en muka tykkää läheisyydestä vaikka oikeasti tykkäänkin" on muuttumassa neidoksi, joka ihan vaan tykkää läheisyydestä. Meidän timantista ovat särmät tainneet iän myötä hioutua, mutta timantti se edelleen on. Eikä timantti koskaan muutu helmeksi - loistaa vaan ja on sitkeää ainesta, varmaan koko ikänsä. Sellaisena Lillistä pidän. Paras koira minulle.